Pois kotoa

En tiedä mikä on tullut, mutta ei yhtään tekisi mieli olla kotona. Olisiko kevät ja aurinko kun ajaa ihmiset muutenkin pihalle koloistaan? 

Kalenterissa pitäisi olla joka päivälle jotain, muuten iskee tylsyys ja sen myötä ahdistaa kodin seinät. Yksikin päivä vain neljän seinän sisällä on liikaa. Hermot on kireällä ja pimahdan mitä pienimmistä jutuista. En jaksa leikkiä pojan kanssa ja kotityötkin unohtuu, kun istun sohvalla tuijottamassa kaukaisuuteen. 

Onneksi on salitreenit, sinne jää suurimmat turhautumiset. Eilen tuossa juuri mietinkin, etten ennen ole purkanut turhautumisiani liikunnalla ja kuinka hyvältä se tuntuukaan! Onneksi on tuttavia, kavereita, ystäviä. Toiset äidit ja vertaistuki piristää aina! Onneksi on isovanhemmat, jotka hoitaa lasta että vanhemmat saa huilata. Yksi puhelinsoitto ja vapaa viikonloppu kalenterissa! Ja onneksi on mies, joka tulee hätiin kun itsellä hermot pettää. 

Poika on ihana ja rakas, mutta joskus äitikin kaipaa vähän tai vähän enemmän omaa aikaa.

Olen myös miettinyt, että ehkä olen pikkuhiljaa henkisesti valmis lähtemään töihin ja viemään pojan hoitoon. Ehkä tämä kotielämä on nyt nähty ja koettu, ja on aika muutokselle? Tosin silti haluan olla kesän kotona, mutta on kai positiivista että oikeasti alan hieman kaipaamaan työelämää :) Odotan ihan hyvillä mielin tulevaa viikon pestiä toukokuussa, kun olen 7 päivää putkeen Postilla vaaliapulaisena. Saa pienen tauon arkeen ja varmasti osaa taas arvostaa sitä enemmän tuon viikon jälkeen. Kyllähän parisuhteellekin tekee joskus hyvää olla erossa toisistaan, miksei sitten kotiäidillekin olla erossa kodista? :D

ps. Huomenna taas koutsin salikerta, luvassa myös punnitus ja mittoja, jännää!