Toiveita joulupukille T. Eetu

Pienen pojan joululahjatoiveita. 

Meillä rakennellaan, kootaan ja tehdään maataloustöitä. Välillä meillä asuu dinosauruksia ja käärmeitäkin. Elokuvissakin tykätään välillä käydä, aina kun täällä jotain näytetään lapsille. Ainakin tällä hetkellä tällaiset leikit. Ja tällä teemalla mennään, toivoen että pukilta (ja synttäreiltä)  tulevat lahjat mahtuvat vielä johonkin. Meille kelpaa myös kirpparilöydöt, siistit ja ehjät tietysti :)

Brion junaradan osat; peruspalat, sillat, erikoispalat. Myös kaikenlaiset veturit. Nämä ovat juuri nyt kovinta huutoa meillä. Vinkkinä; Biltemasta saa Brion paloihin sopivia osia vähän edukkaammin.

Myös Brion Builder - sarjaa löytyy vähän ja lisää toivotaan. Mahtavinta varmaan olisi veturi, lentokone ja ylipäänsä kaikenlaiset koneet. 

Koko ajan kasvavassa suosiossa ovat myös pikkulegot. Niitä on vissiin aika monenmoisia, mutta tekniikkalegot olisi meille mieluisimpia, kaikenmaailmankoneita niistäkin rakennellaan. Niille kun vielä keksisi kätevän säilytys- ja siivoussysteemin. Itse inhoan näitä kun palat vain hukkuvat joka paikkaan..

Näitä Bruder-koneita meillä on jo aika paljon. Ainakin kolme traktoria ja hurumykke lisäosia. Mutta tottahan poika toivoo aina lisää. Ainakin kunnon peräkärryt vielä puuttuu. Joku voisi keksiä näillekin jonkun mainion säilytyspaikan, oon ihan ongelmissa näiden kanssa :D

En tiedä mitä näistä nyt lahjaksi voisi keksiä. Varmaan joku robotti joka pitää rumaa ääntä ja kuluttaa patterivarastoja.. 

Vaatteita pojalla on kaapit pullollaan kuten arvata saattaa. Pihalla poika rassuttaa isännän kanssa, mutta toki välillä iskee tylsyys. Tiedä sitten mikä olisi mieluisaa tekemistä. Pala- ja lautapelejäkin on muutamia, niitä ei vielä kovin ahkerasti pelata, kausittain innostuu. Kaikenlainen piirtäminen, askartelu ym. ei tahdo kiinnostaa. Kaikki tekniset asiat kiinnostavat kovasti. Kun toiset ottaa ja ajaa pyörällä, meillä tutkitaan miten pyörä toimii. ;)

Tässäpä nyt jotain toivomuksia 👀

Äiti ja kasvattaja

Olen paras äiti lapselleni. Tottakai olen, eihän lapsellani ole muitakaan vertailukohteita. Mutta en tiedä olenko paras kasvattaja lapselleni. Kasvattajia on monenlaisia. Äiti ja/tai isä, isovanhemmat, hoitajat, opettajat jne. Päivähoitotädeillä on koulutus työhönsä, opettajilla on koulutus työhönsä. Isovanhemmat ovat jo kerran olleet kasvattajia, omille lapsilleen. Entäs äidit ja isät? Kokemusta karttuu sitä enemmän mitä useampi lapsi perheessä on. Mutta esikoisen kohdalla ei ole kokemusta vielä, ensimmäinen oma lapsi on aina uusi asia. Tai no onhan niitä äitejä ja isiä joilla on työnsä puolesta koulutus kasvatukseen, mutta tiedätte mitä tarkoitan. Oma lapsi on eri juttu.

Voin ihan rehellisesti sanoa, että kun lapseni synnytin ja se minulle syliin annettiin, ei minulla ollut hajuakaan mitä sille rakkauskäärölle pitäisi tehdä. Iski paniikki. En tiennyt koska sitä pitäisi syöttää, mistä tiedän koska sen on nälkä? En tiennyt miten usein vaippa pitäisi vaihtaa, tunnin vai kakan välein? Miten sitä nostetaan? Mitä teen jos se huutaa? Olin ihan avuton. Minä ihan oikeasti jossain vaiheessa laitoksella painoin kutsukelloa, ja kun hoitaja tuli niin pyysin häntä nostamaan vauvan viereeni koska en uskaltanut koskea siihen. Laitokselta kotiuduin kauhuissani, nytkö pitäisi jo pärjätä yksin? Väitän että olisi ollut monta sellaista jotka olisivat hanskanneet homman paremmin.

Olen nykyäänkin ihan yhtä pihalla. En ehkä samoista asioista, mutta uusia tulee koko ajan, enkä aina tiedä miten pitäisi reagoida ja toimia. Usein näen artikkeleita ja luen kirjoista asioita joita EI saisi kasvattajana tehdä, mutta paljon harvemmin tulee vastaan neuvoja tai vinkkejä siitä miten KANNATTAISI toimia. Ehkäpä sitä sitten helpommin päätyy tekemään asioita joita ei suositella, koska ne ovat ainoita mitä tietää?

Eli ei, minulla ei ole koulutusta tähän hommaan, ei sitten minkäänlaista. Ainut valttikortti kasvattajana minun ja vaikkapa hoitajan välillä on se, että opettelen kasvattamaan omaa lastani, en muiden. Minähän lapseni parhaiten tunnen ja ehkä joskus jopa tiedän mikä on juuri hänelle parasta. Miten juuri hän reagoi eri tilanteissa ja millainen hän on luonteeltaan.

En oikeastaan ole ikinä pitänyt lapsista. Ne meluavat liikaa, tulevat liian lähelle ja ovat epäloogisia. Tai ehkä pidänkin, mutta en vain osaa olla lasten kanssa. Ei ne kaikki kamalia ole, arvaamattomia vain. Eihän kukaan kaikista ihmisistä pidä, olivat sitten lapsia tai aikuisia. Oman lapsi taas on ihan eri juttu. Hänet tunnen ja tiedän, tiedän mitä on ilon, surun, kiukun tai käytöksen taustalla. Häneen osaan reagoida ja hänen seurassaan osaan olla.

Uhkailu, kiristys ja lahjonta. Neuvottomuus, epätoivo, hämmennys, syyllisyys. Riemu, ilo toisen puolesta, positiiviset yllätykset, uuden oppiminen, myötätunto. Muun muassa nämä kaikki kuuluvat vanhempien, ainakin allekirjoittaneen, elämään lapsen kanssa. Näiden välillä tasapainoilu on silloin tällöin kovin raskasta. Oman hyvinvoinnin ylläpito auttaa jaksamaan, mutta on niitä heikkoja hetkiäkin kaikilla.

Oma heikkouteni on kärsimättömyys. En tahdo kestää sitä ettei lapsi tee niin kuin käsken. En tahdo kestää sitä että arki kulkee pitkälti lapsen tahdissa eikä omassani. Luulisi että siihen olisin tässä jo melkein viidessä vuodessa tottunut? Ehei. Edelleen minua harmittaa kun en saa tehdä niinkuin itse tahdon vaan minun on otettava muutkin huomioon. Minä nyt vain olen sellainen, tarvin ne omat hetkeni. Ei muiden kanssa oleminen kuitenkaan ole aina mikään uhraus, vaan se etten saa itse päättää koska sen olemisen aika on. Tahtoisin niin kovasti oppia olemaan zen, kadehdin sitä muissa ihmisissä. Miten kukaan pystyy olemaan rauhallinen ja tyyni kun uhmaikäinen tunkee tikkuja kynsiesi alle, kuvaannollisesti? Ehkä jos menisin johonkin retriittiin, tulisinko sieltä kahden viikon jälkeen kotiin muuttuneena ihmisenä? Tuskin, mutta kunpa.

Näin seuraavan lauseen tänään yhdessä artikkelissa: "Voisimme kuitenkin sanoa, että voimme elää normaalia elämää lapsen yksinkertaisesti ollessa keskuudessamme, sen sijaan että suunnittelisimme elämämme lapsemme ympärille." Tämähän olisi ideaalista, eikö? Onko ketään kellä näin olisi? Nimittäin tässä taloudessa ei tuo pidä paikkaansa. Tietyiltä osin kyllä, mutta tämä on tuottanut minulle aina vaikeuksia. Koen syyllisyyttä tehdessäni kotitöitä tai ihan omia juttujani, koska se aika on poissa lapseltani. Koen että on velvollisuuteni viettää lapseni kanssa kaiken ajan mitä vain pystyn, muutoin syyllisyys valtaa mielen. Onneksi en kuitenkaan ole ainut läheinen lapselleni ja hänellä on etuoikeus saada viettää aikaansa muidenkin tärkeiden ihmisten kanssa. 

Pientä purkautumista vanhemmuuden paineista. Vanhempana oleminen ei tule luonnostaan minulta, minun on sitä opeteltava, koko ajan, jatkuvasti, elämäni loppuun saakka. Toivon ettei lapselleni jää hirveän paljon traumoja äidistään. Yritän parhaani ja olen pahoillani jos se ei riitä. Rakastan sinua kuitenkin, lapseni.

Syvälle avaraan maailmaan

Olen ihminen joka tarvitsee syvällisiä keskusteluja. Arvostan ihmisiä, jotka pohtivat ja tutkivat sisintään ja pyrkivät ymmärtämään itseään ja hyväksymään, olemaan armollisempi itselleen. Nykyään myös saatan seurata ihmisiä ja huomata heistä sellaisia joilla ei ole aavistustakaan millaisia ovat eivätkä ole ehkä ikinä pysähtyneet sellaista pohtimaankaan. Haastaneet omaa sisintään ja tunteitaan esille. Miettineet mistä nykypäivän tunteet ja reaktiot johtuvat. On mieletöntä kun välillä kokee valtavia oivalluksia omasta käytöksestään. Vahva on sellainen ihminen joka uskaltaa kohdata itsensä. Mutta sitä matkaa ei voi kukaan toinen pakottaa tekemään, se tie on käveltävä yksin.

Voi kun olisi niin paljon sanottavaa ihmisille. Että tämä on kaiken sen tuskan arvoinen tie kuljettavaksi. 

Harvoina kertoina -kuten eilen illalla, jolloin tämän kirjoitin- saan olla ihan yksin kotona. Teen matkaa sisimpääni ja tunnen erilaisia isoja tunteita, vaikken aina pysty niitä selittämään. Ennen saatoin jäädä niihin jumiin, nykyään olen vahvempi. Annan kaiken kuitenkin vyöryä ylitseni tällaisina hetkinä kun pystyn sitä prosessoimaan. Kukaan ei pysty elämään ottamalla kaiken sisäänsä ilman että joskus oksentaa ne patoumat pois. Kukin tekee sen omalla tavallaan. Minä saatan kirjoittaa, mutta eniten helpottaa puhuminen. Oi kuinka niin monet asiat alkavat tuntua helpommilta kun ne sanoo ääneen jollekin, joka kuuntelee ja on peilinä itselleni. Toki ymmärrän myös olevani välillä raskasta seuraa kun sille päälle satun. Koenkin olevani ihmisenä enemmän sellainen jonka kanssa jutellaan ¨vakavia¨ enmmän kuin rellestetään baarissa tai ylipäänsä tehdään asioita. Osaan kyllä senkin oikeanlaisessa seurassa. En minäkään aina jaksa vain puhua ja pohtia.

Hiljaisuus on joskus välttämättömyys, mutta musiikki on terapeuttista. Kun haluan hyvää fiilistä, kuuntelen -yleensä- englanninkielistä musiikkia hyvällä melodialla tai hauskan kuuloisilla yksityiskohdilla. Kun haluan tuntea musiikin, kuuntelen suomenkielisiä mahtavia lyriikoita ja tulkintaa. Olen aika varma että jokaisen meidän soittolistan kappaleet ovat kytköksissä kunkin hetken mielialaan. Vaikka tämä nyt kuinka nössöltä kuulostaakin, Vain elämää -kappaleista löytyy joitain parhaimpia syvälle meneviä kappaleita. Ehkä niiden vaikutus on siinä kun ohjelman yhteydessä kuulee laulujen taustoja, merkityksiä laulun sanoittajalle tai laulajalle. Siihen pystyy samaistumaan ja olen itse ainakin melko myötätuntotunteellinen. 

Olen itselleni paras ihminen, jos olen se mikä olen. Olen ihan hyvä näin. Joskus haastan itseäni pois sieltä tiukalta mukavuusalueeltani ja muutan edes pikkiriikkisen omaa lähestymistapaani asioihin. Koita sinäkin joskus. Maailma avartuu ja tajuat että kaikki on mahdollista, maailma on auki jos sen sallii olevan.

Erilaiset hiustyylit

Omistan sellaisen pään ja kasvojen muodon, johon sopii melkein kaikenlaiset hiustyylit. Värien kanssa on sitten vähän niin ja näin, vaaleaan ihoon ei ihan kaikki värit soinnu. Kun minä menen parturiin, haluan lähteä sieltä erinäköisenä kuin koskaan ennen. Toki pakostakin nyt lyhyen kuontalon kanssa tehdään perussiistimistä, koska ihan viiden viikon välein en kuitenkaan tyyliäni muuta saatikka tuhlaa rahojani vain kampaajalle. En myöskään värjää kovin usein, koska haluan pitää hiukseni hyväkuntoisina. 

Kun tulee sellainen olo, että haluaa jotain muutosta, kampaajalta on hyvä aloittaa. Sieltä saa lähes poikkeuksetta lähteä paljon hienompana kuin mennessä, eikös vain? Ja miten paljon oikeasti piristää ilmettä kun tukka on kuosissa, siinä piristyy mielikin. Minähän en juurikaan käytä meikkiä arkena ja hiukset ovat ehkä minulla se juttu mikä pitää tarkistaa peilistä ulos lähtiessä. Silloin kun en jaksa laittaa hiuksiani, vedän pipon päähän ihmisten ilmoille mennessäni. Töihin en ole vielä kehdannut pipo päässä mennä, mutta ehkä sellaisiakin työpaikkoja vielä tulee jossa se on sopivaa. 

Ehei, älkää kuitenkaan saako mitään väärää kuvaa siitä että tällään tukkaani kaksi tuntia joka aamu. Nimittäin minä en osaa oikeasti tukkaani pistää oikein mitenkään. Törkkään niihin vain paljon aineita ja katson että ne näyttävät jokseenkin normaaleilta eivätkä törrötä epämääräisiin suuntiin. Ihan rehellisesti en osaa ´laittautua´, en hiuksieni saati naamani kanssa. Asutkin ovat varmaan vähän niin ja näin. Tärkeintä on, että itselläni on mukava olla.

Tänään töissä, arkityyli

En ole ikinä pelännyt kokeilla uudenlaisia tyylejä tai värejäkään (en silti tykkää mistään kovin shokeeraavista väreistä, koska ne eivät vain sovi minulle). Minua ei haittaa vaikka tukkaani leikataan yhtäkkiä reilummin, koska tiedän että se kasvaa takaisin. Ja nopeasti. Minulla on piikkisuorat maantienharmaat hiukset ja niitä on paljon. Hiukseni ovat siis suorat ja tuuheat ja lisäksi liukkaat ja painavat. Mahdoton yhtälö. Tukkani on yhtä jääräpäinen kuin minä, se menee minne tahtoo. Kampaajan täytyy olla hyvin ammattinsa osaava, jotta saa hiukseni leikattua siistiksi ja osaa ottaa huomioon neljä pyörylää päässäni. Kyllä, neljä.

Minulla on elämäni aikana ollut vähän jos jonkin sorttisia tyylejä, aina ei ihan nappivalintoja ja joskus vain periaatteesta toteutettuja päähänpistoja.

Pitkät hiukset

Omistin pitkät hiukset siihen saakka kunnes valmistuin merkonomiksi 19-vuotiaana, vuonna 2008. heti valmistujaisten jälkeen kävin leikkauttamassa lyhyemmät. Minulle kasvoi pitkät takaisin nopeasti ja kun poika syntyi 2013, minulla oli taas todella pitkä tukka. Pitkää tukkaa pidin aina ponnarilla, vaikka nyt kuvissa näyttäisi päinvastoin. Inhoan sitä kun hiukset tulevat silmille ja kutittavat kasvoja. Ylläolevien lisäksi minulla on ollut myös mm. vihreitä raitoja ja permanenttikin pitkissä hiuksissa. Samoin lapsena äiti kreppasi koko tukkani ja se oli valtava.

Keskipitkät

Leikkasin polkan kun olin laihduttanut 2014 vuonna reilut 10 kiloa ja halusin päivittää kropan lisäksi hiustyylini. Polkka oli kyllä ehkä paras näistä kaikista, etenkin tuo vasemmanpuoleinen.

Lyhyet

Nyt minulla on jo varmaan parisen vuotta ollut lyhyt tukka vähän väriä ja mallia vaihdellen. Mutta tukka menee sinne mihin menee eikä sitä hirveästi silti saa erilaiseksi eri leikkauksilla.

 Kummalliset

Okei, tuossa keskellä on aamutukka, tuttu tyyli varmasti kaikille. Siten on pipotukkapäivät - Bad hair days - senkin suurin osa kokenut, veikkaisin. Mutta kuinka monella on ollut siili? Hep! Tuossa se on blondi, mutta suurimmaksi osaksi oli ihan oma väri. Kun mies leikkasi tukan armeijaan lähtöä varten, minä halusin elää myötätunnossa ja leikkasin myös. Suosittelen, ei vaan haastan kaikkia kokeilemaan, se on sen arvoista.  Niinhän juuri teki myös esim. Sara Forsbergkin. Ei kun trimmeri käteen, ukkojen mielipiteistä viis!

Kesä 2017

Meidän kesä vuonna 2017 

Ihan alkukesästä löysin netistä lähialueiden nähtävyyksiä/luontopaikkoja selaillessani tällaisen paikan Jalasjärveltä, Pirunpesän. Tarkoituksenani oli lähteä käymään siellä ihan yksikseni, mutta päädyimme sinne kuitenkin koko perheen kanssa eräänä viikonloppuna.  Koska oli niin alkukesää, Pirunpesän pohjalla oli vielä ainakin pari metriä jäätä. Ei se meitä kuitenkaan estänyt kapuamasta erittäin jyrkkiä portaita melkein alas asti. Alhaalle ei aurinko paistanut ja siellä oli aika jäätävä ilma ja todella kolkkoa ja kaikuvaa, niinkuin nyt luolissa yleensä on. Eetu taisi olla meistä se rohkein eikä pelännyt tuota koloa tai portaita yhtään. Minä pidin lujasti kiinni kaiteesta ja Eetusta, Rami oli vain hyvin hiljainen ja valkoinen. Paikkana tämä oli oikein mielenkiintoinen noin muutenkin. Sieltä löytyi pieni kahvila ja noin kilometrin mittainen luontopolku, oikein sopivan pituinen patikkapolku lapsen kanssa. Oli kyllä matkan arvoinen kokemus ja tekisi mieli käydä vielä uudelleen, ja ihan pohjalla asti!

Eetu on kovasti kiinnostunut junista ja tykkäisi kovasti niillä matkustaa. Harmiksi tällä paikkakunnalla ei ihan paikallisliikenteeseen nuo junat kuulu, mutta onneksi edes kerran vuodessa kulkee vanha markkinajuna Kaskisiin. Oli jo viime vuonna mielessä että pitäisi mennä, mutta ei päästykään joten tänä vuonna otettiin oikein asiaksi ja lähdettiin pienelle junaseikkailulle. Etenkin vanhat junat ja höyryveturit ovat Eetun suosikkeja, vaikka harmiksi vanha veturi olikin huollossa ja sen tilalla ihan normaali tavarajunan veturi. Oli hauska katsella tuttuja maisemia junasta ja paluumatkalla mammakin ehti meille tulla heiluttamaan kotipihalta, minun kotitalohan on ihan junaradan vieressä. 

Mamma ja paappa olivat luvanneet viedä Eetun muumimaailmaan ja se reissu toteutui tänä kesänä. Poika oli viisi päivää asuntovaunuilemassa, sellainenkin reissumies että tuli jo äitinkin aika ikävä kun ei meinannut herraa kotiin kuulua.

Itse olen tänä kesänä ollut harvinaisen paljon kotona. Tein kesän ajan lyhyempiä työpäiviä ja ehdin jopa ottamaan aurinkoa niin että rusketuksen jo näki! Sen lisäksi olen pääosin vastannut tänä kesänä nurmikonleikkuusta, harvinaisuus sekin. Mutta olenpa ottanut hyötyliikunnan kannalta, kun noin muuten on urheilut jääneet vähemmälle paria pyörälenkkiä lukuunottamatta.

Eetu on ollut kesän aikana parina viikkona mummin ja vaarin luona päivähoidossa ja siellä on tainnut vauhtia riittää. Ainakin siivottavaa. Mutta ei ollut kyllä ongelmaa saada poikaa aamuisin hereille ja hoitoon. Onnea on oma tukiverkko :)

Seinäjoki International Airshow; Sinne piti päästä. Tapahtuma oli verrattavissa Kauhavalla aiemmin järjestettyyn Lentäjien juhannukseen. Onhan nuo koneet aivan mahtavia enkä voi kun hattua nostaa noin taitaville lentäjille, mikä Show! Itsehän pyörtyisin heti kun alkaisi vähänkin g-voimat tuntua mahanpohjassa.

Tropiclandiassa käynnistä oltiin puhuttu pitkin vuotta, ja sovittu että mennään kesällä kun ulkoaltaatkin ovat auki. Sitten kesä-heinäkuun vaihteen lauantaina - ihana aurinkoisen lämmin päivä - ajeltiin Vaasaan ja lilluttiin kylpylässä useampi tunti. Eetun kanssa laskettiin yhdestä isosta mäestä ja siihen jäi ne vesiliukumäen laskut, mutta muuten oli kyllä kivaa vaikkei herra laskupäällä ollutkaan. Me aikuiset laskettiin parikin kertaa, mikä riitti hyvin Eetulle viihteeksi. Illalla ajeltiin Fazerin kahvilan kautta kotiin maisemista nauttien.

Tänä kesänä innostuttiin telttailusta ja investoitiin telttailuvälineisiin. Lähdettiin kokeilumielellä yhdeksi yöksi Isojoen Kangasjärvelle. Onhan tuo aika työlästä touhua eväiden, teltan kasauksen, pakkaamisen ym kanssa, mutta tietynlainen elämys kuitenkin. Vähän oman mukavuusalueen ulkopuolella tuo kovalla maalla ja kylmässä nukkuminen kuitenkin on. Mitäpä sitä ei tekisi oman lapsensa takia. Pakko sanoa että Kangasjärvi on ehdottomasti parhain uimapaikka missä olen ollut. Vesi on niin ihanan puhdasta, rannassa hiekkapohja ja näet pohjaan asti. En ole ikinä tykännyt uida vedessä jossa ei kunnolla näe, mutta tuolla pystyin rentoutumaan ja polskuttelemaan huoletta. Kävimme ainakin kolme vai neljä kertaa uimassa, minä kävin myös aamuvarhaisella ja pakkoa sanoa että virkisti mukavasti.

Heinäkuun lopulla kun minullakin alkoi huima kahden viikon kesäloma, lähdimme sitten oikeasti reissuun teltan kanssa. Ajoimme Tampereelle Leo´s Leikkimaahan ensin purkamaan energiaa. Suosittelen, paikka oli tosi iso ja tarjolla oli monenikäisille kaikenlaista peuhaamista. Paikasta löytyi myös kahvila/ruokala, josta sai kyllä erinomaista sapuskaa. Me viihdyimmekin varmaan viitisen tuntia tuolla, mutta mihinkäs sitä lomalla olisi kiire.

 Tampereelta jatkettiin matkaa Riihimäen leirintäalueelle Lempivaaraan. Ei kun teltta pystyyn ja koisimaan! Leirintäalue oli rauhallinen ja sieltä löytyi ihan perusjutut, me nyt emme oikeastaan olleet siellä kuin nukkumassa. Tai no, ensimmäinen yö meni minulla valvoessa tuskaisen selkäkivun takia ja toisena yönä oli ihan jäätävän kylmä. Selkäkipuun hain päivystyksestä lääkkeet, joten se ei kauaa lomareissua rajoittanut.

Ensimmäisen yön jälkeen lähdimme junamuseoon Hyvinkäälle. Pieni poika katseli silmät ammollaan vanhoja isoja vetureita ja bongattiinpa myös Perälä-Kaskinen -reitin postivaunukin. Loman sivistävä osuus oli nyt suoritettu. Tästä kiersimme päivystyksen kautta Puuhamaahan, mutta se paikka oli pienoinen pettymys. Tosin meillä oli liian vähän aikaa ja ehkä se oli kuitenkin vähän isommille lapsille antoisampi paikka. 

Reissun varsinainen tarkoitus oli meidän ihanan kummipojan 1v-synttärit, joissa vierähti loman toinen päivä. Nähdään kyllä ihan liian harvoin! <3

Kävimme vielä kaikin seuraavana päivänä Korkeasaaressa ihmettelemässä kaikenkarvaisia elukoita, siellä kyllä kuluu mukavasti vaikka koko päivä. Sitten ajettiin siitä yöllä kotiin ja nukuttiin ainakin puolillepäivin kaikin seuraavana päivänä. Se oli sellainen minireissu täynnä ohjelmaa, mutta kuitenkin rennolla mielellä.

Kyllähän kesällä täytyy aina yksi ötökän purema tulla. En kylläkään odottanut ihan noin valtavaa turvotusta pienen miehen otsalle, mutta onneksi tuo vain näytti ikävältä eikä haitannut pojan menoa mitenkään.

Muita kesäpuuhia olivat mm. markkinat ja uimahallireissut. Eetu niin reippaana meni ensimmäistä kertaa oman uikkapussin kanssa ja otti oman lokeronkin pukuhuoneessa. Niin se vaan kasvaa, reipas herraseni <3

Laivalla käynnistäkin on puhuttu ja haaveiltu, mutta ei kuitenkaan oltu lyöty mitään lukkoon. Lähdimmekin ihan extempore viime viikonloppuna laivaristeilylle Viking Gracelle. Emme kertoneet Eetulle etukäteen mitään vaan lauantai-aamuna sanottiin että lähdetään vähän seikkailemaan ja poika oli heti mukana. Ilme oli näkemisen arvoinen kun ajettiin satamaan ja laiva tuli näkyviin. Oli pienessä pojassa täpinää kyllä koko laivareissun, hissillä mentiin ylös-alas eikä paikallaan maltettu pysyä. Laivasta pois tullessa näkyi Siljan laiva vieressä ja poika sanoi että nyt mennään tuonne! :D On se vaan sellainen tyyppi että aika helppo on lähteä mihin vaan.

No mitäs se meidän perheen iskä sitten on tänä kesänä puuhannut? Ylläoleva kuva tiivistää kyllä hänen kesänsä melko hyvin ainakin vapaa-ajan vieton osalta. Toki joka kesä tehdään jotain projektia kotonakin kun on säätä ja aikaa (ja rahaa), mutta sellaista se omakotitalossa asuminen teettää.

Minulla on ollut ihan sellainen fiilis etten ole tehnyt juuri mitään koko kesänä, mutta nyt kun katselen kaikkia viime kuukausien aikana otettuja kuvia niin onhan tässä puuhattu vähän koko ajan jotain. Toki tämä kesä eroaa viime kesän näytelmäruljanssista aika lailla, joten ehkä siksi tuntuu siltä että on ollut hiljainen kesä. Mutta olen kyllä nauttinut tänä kesänä ajasta perheen kanssa ja niistä satunnaisista lämpimistä ja arinkoisista päivistä. Onneksi on syksyllekin jo tiedossa edes pari kivaa juttua, ei niin harmita nyt kun ilmat jo alkavat viilentyä. Vaikka vielähän tässä ehtii kaikenlaista ilmoista huolimatta!

Projekti Leikkipuistot

Kauhajoella on yli 20 leikkikenttää ympäri kaupunkia. Me päätimme käydä niistä jokaisessa.

Testaajana toimii Eetu, ikää projektin alussa reilu kolme ja puolivuotta ja lopussa neljä vuotta ja neljä kuukautta. Leikkikenttäilijänä Eetu on vähän varovaisempaa sorttia, eikä liukumäet ja keinut ole yleensä oikein hänen juttunsa. Hänen leikkinsä riippuvat paljolti juuri sen hetkisestä mielialasta; Joskus ollaan oikein hurjalla päällä, joskus ei viihdytä ollenkaan. Siksi kunkin leikkikentän käyttökokemukset ovat hieman kyseenalaisia ja suurelta osin äidin havaintoihin perustuvia. Talven aikana tosin tapahtui jokin tärkeä kehitysvaihe ja pojasta kuoriutui huimasti paljon rohkeampi ja fyysisesti varmempi, joten myös kokemukset puistoista muuttuivat hiukan.

Kyydittäjänä, kuvaajana, kirjoittajana ja innostajana toimin minä, pian 28 vuotias äiti, joka ei vaan aina jaksa leikkiä poikansa kanssa kotona. Me molemmat viihdymme paremmin kun lähdemme ulos kotoa tutkimaan maailmaa. Minä tuon myös vanhemman näkökulman esiin ja koitan parhaani mukaan tulkita lapseni mielipidettä. 

Projekti on tehty pilke silmäkulmassa ajatuksena saattaa asukkaiden tietoisuuteen nämä monet eri paikat mihin lähteä lapsen/lasten kanssa viettämään aikaa tai sopimaan vaikkapa leikkipuistotreffejä muiden 'lapsellisten' ihmisten kanssa. 

Tämä sai alkunsa siitä että eteeni tuli listaus kaikista kaupungin ylläpitämistä leikkipuistoista. Tai en toki mene takuuseen että tässä on ihan kaikki. Jos se sinun lähipuistosi puuttuu, vinkkaathan niin käydään sielläkin :) Listauksen nähtyäni hämmästyin kuinka paljon näitä puistoja on ja ajattelin että olisipa kiva käydä vierailemassa muissakin kuin niissä omissa lähipuistoissa joten miksei heti kaikissa. Mukana olivat myös koulujen ja päiväkotien pihat, mutta ne jätettiin pois laskuista. Sitten vein ideani hieman pidemmälle ja ajattelin tehdä tästä jutun blogiini, mikä tietysti tuntui aika luonnolliselta ratkaisulta näin blogin pitäjänä. Siitä se ajatus sitten lähti.

Kyyhkylän puiston leikkikenttä, Pihlajakuja 2

Ensimmäisenä poika ryntäsi hiekkalaatikolle lelujensa kanssa. Toki ikään kuuluvasti se ei jaksanut kauaa kiinnostaa ja lähdimme tutkimaan mitä muuta paikanpäältä löytyy. Kivannäköinen autokiikutin ei ihme kyllä tällä kertaa jaksanut kiinnostaa, mutta sitä vastoin äitiä oli kiva pyörittää karusellissa. Se olikin pojan lempparivekotin tässä puistossa. Aika pian oli tämä puisto nähty ja siirryimme seuraavaan.

Sieppokujan puiston leikkikenttä, Sieppokuja 8/10

Tämä leikkipuisto oli kivan polun päässä ja matkan varrella oli hauskaa keräillä käpyjä. Hieman pettyneitä olimme kun ei löytynytkään hiekkalaatikkoa, mutta hetken päästä sitä ei enää muistettu kun kehittelimme yhden parhaista leikeistä, traktorin ja rekan laskettaminen liukumäestä. Täällä puistossa viihdyimme hyvän tovin samaisen leikin parissa. Heiluvat rappuset olivat myös jännittävät ja hyvää tasapainoiluharjoitusta varovaisemmalle pikkumiehelle. Äiti olisi kaivannut tänne kyllä jotain istumapaikkaa. Poika viihtyi erinomaisesti eikä olisi halunnut lähteä ollenkaan.

Usvametsän leikkikenttä, Kärpänpiha 9/11

Siis vau, tämä leikkipuisto oli ison näköinen ja täältä löytyi jopa koriskenttä ja kiipeilyseinä! Puisto kyllä osoittautui hieman vanhemmille lapsille sopivammaksi, vaikka kiva liukumäki löytyikin ja poika uskalsi siitä jopa laskea. Pojan otsa ja keinuvan kukon takaraivo tekivät valitettavasti tuttavuutta, eikä leikkipuisto ollut sen jälkeen enää pojan mieleen. Ehkäpä palaamme tänne vielä uudemman kerran paremmalla mielellä. Äidin mielestä paikka oli kivanoloinen. Oli aika palata kotiin lounaalle ja jatkaa kierrosta toisena päivänä.

Välitien puiston leikkikenttä, Välitie

Lähdimme yhtenä arki-iltana taas kierrokselle ja päädyimme tällä kertaa Aronkylään. Puisto tuntui pienoiselta pettymykseltä saavuttuamme paikalle. Leikkikenttä oli ison nurmialueen keskellä tuollainen pieni köyhännäköinen pläntti ja hiekka-alue oli täynnä jotain piikkikasveja. Tuossa alueessa olisi potentiaalia ja tilaa paljon parempaankin. Emme viihtyneet viittä minuuttia kauempaa.

Ikkelänjoenpuiston leikkikenttä, Lankkukuja 3/5

Hieman erikoisessa paikassa, meidän piti vähän mennä omakotitalon tontin reunaa jotta pääsimme kentälle. Sinne olisi ehkä päässyt toiselta tieltä helpommin, mutta navigoimme osoitteen mukaan. Loppujen lopuksi kuitenkin aivan hauskalla paikalla, mutta ei  paljon edellistä parempi. Täällä iski pojalle känkkäränkkä, joten nappasin karjuvan pojan kainalooni ja liukenin paikalta.

Mäkitalonpuiston leikkikenttä, Luhtakuja

Rauhoituimme autossa sen verran että uskaltauduin pojan kanssa vielä yhdelle leikkikentälle paluumatkalla edellisestä, ja onneksi menimme. Leikkikenttä vaikutti heti jotenkin viihtyisältä ja vietimme hyvän tovin leikkien parissa. Välissä popsimme eväitä ja poika innostui jopa liukumäkeen monen monta kertaa! Täältä kotiuduimme illalla hyvillä mielin.

Tiilelänpuiston leikkikenttä, Tiileläntie 33

Sateisena sunnuntai-aamuna menimme lähipuistoon kuluttamaan aikaa. Tämä oli jo tuttu paikka ja jokaisen kerran lemppariksi on muodostunut tuo mopohäkkyrä. Pistimme hirmuiset poliisi-hurjastelija -leikit pystyyn ja poika kävi putkassa monen monta kertaa, mokomakin viikari. Usein jatkamme tästä vielä Filppulan koululle jossa myös on kivat kiipeilytelineet ja upea kukkula. Siinä äitikin saa vähän kuntoilua kun kulkee pojan perässä.

Almapuiston leikkikenttä, Korpisentie 10

Taas yksi arki-ilta vietetty leikkipuistossa. Välillä poikaa ei voisi vähempää kiinnostaa lähteä mihinkään ja puoliväkisin raahaan autoon. Mutta vain siksi että tiedän hänen kuitenkin viihtyvän, se on se lähteminen ja pukeminen mikä on välillä niin kovin vaikeaa. Ja oikeassa olin, meillä oli jälleen oikein hauska tunteroinen leikkipuistossa. Tämä kyseinen puisto oli kyllä parhaimmasta päästä, poika juoksi innoissaan paikasta toiseen ja halusi testata kaikki laitteet. Paitsi tietty liukumäen, jonka sitten itse testasin kun näytti jopa omasta mielestäni aika jyrkältä ja hurjalta. Onneksi täällä oli kaksi liukumäkeä ja muutenkin varmasti jokaiselle jotakin. Tien toisella puolella oli matonpesupaikka, jossa myös käytiin ihmettelemässä mattomankelia ja isoja pesualtaita. Mahtava paikka.
Ps. Poika on tuolla ylhäällä isolla kiipeilytelineellä keinujen takana, joten löytyy kyllä kuvasta ;)

Vainiopuiston leikkikenttä, Vainiotie 14/16

Olipa kerran tyyni, lämmin ja aurinkoinen sunnuntaipäivä. Ja mihin me lähdettiin... No leikkipuistoon! Tämäkin kivalla paikalla, tosin autolla hankala parkkeerata järkevästi kun on niin talojen keskellä. Kuvasta vasemmalla nurmikko jatkuu ja siinä on kiva kumpare jossa juoksennella. Niitä tuntuu olevan monenkin leikkipuiston yhteydessä. Ainakin tietää mihin mennä pulkkailemaan talvella. Täällä hauskaksi ja ainoaksi leikiksi muodostui hiekan heittäminen liukumäkeen ja sen siivoaminen. Onneksi ei ollut muita.

Pätästien puiston leikkikenttä, Pätästie 5

Sunnuntai jatkui vielä Pätästiellä, jossa oli viihdyttävä 'laiva' ruoreineen. Tänne pääsi parinkin eri tien kautta ja on lähellä edellistä ja seuraavaa leikkipuistoa. Tämän voisin kuvitella olevan sellainen leikkipuistotreffit-paikka kesäisin. Tänne mennään vielä uudelleenkin.

Mäkitien puiston leikkikenttä, Mäkitie 1/3

Kuvien laadusta erottaa heti paistaako aurinko vai ei. Syksy ja pimeys valtaa arki-illat ja siinäpä taas totuttelemista. Onneksi leikkipuistoissa vielä ehtii käydä ennen lumien tuloa, pitää vain muistaa pukea lämpimästi. Tuollainen liukumäki systeemi on ollut useassa puistossa ja meillä on niistä kyllä tykätty. Samoin karuselli oli hauska, etenkin pojan mielestä joka pyöritti äiskää niin että maailma pyöri silmissä. Täällä piipahdettiin yhden vaunu/kauppalenkin yhteydessä eräänä hämärtyvänä iltana.

Tahvonkujan puiston leikkikenttä, Tahvonkuja 6

Pakko sanoa että on tuo 3v-uhma aika ihanata <3 Tämä puistokäynti oli yrityshyväkymmenen saada kiukut unohtumaan. Ei onnistunut kuin ehkä minuutiksi kerrallaan. Harmittaa kun oli huono päivä molemmilla, koska tässä puistossa on potentiaalia. Pojan lemppari oli tuo liukumäki, johon ei ollut portaita vaan piti kiivetä mäen päälle. Kuvasta oikealla oli myös jonkinlainen grillikatos ja jäin miettimään onkohan se ihan kaikkien vapaassa käytössä? Ei muuta kuin eväät mukaan ja tänne!

Jalaspuiston leikkikenttä, Jalastie 13

Surkea kuva otettu hämärällä, mutta kyllä tästä nyt kaiken oleellisen näkee. Ihan kiva pikkupuisto, enemmän ehkä sellainen lähipuisto mihin hetkeksi piipahdetaan. Tässä ei kovin kauaksi riitä tekemistä. Mutta tällä kerralla laskettiin kuitenkin taas liukumäkeä :)

Putentien puiston leikkikenttä, Putentie 15

Huomasimme Eetun kanssa että illat ovat kovasti pimentyneet. Pahoittelut sitten muutamasta pimeästä kuvasta, mutta näille ei vaan voi mitään. Olen yrittänyt saada yleensä koko leikkikentän kuvaan, mutta nyt ei ehkä enää onnistu näin pimeällä. Voin kertoa että tässä Putentiellä kuvassa näkyvän hiekkalaatikon ja liukumäen lisäksi olivat vain keinut tuossa kuvan oikealla puolella. Eli varustus ei tällä paikalla ollut kovin kummoinen, mutta poika kovasti tykkäsi tuosta liukumäkisysteemistä. Etenkin kun sai ihan itse kiivettyä ylös tuollaista kaarevaa siltaa jossa kahvat käden- ja jalansijoiksi. Viihdyttiin kännykän valossa hyvin. Kaupunki voisi kyllä ehkä harkita valotolppien pystytystä näihin leikkipuistoihin, koska kuitenkin puolet vuodesta on pimeää eivätkä kaikki käy ulkoilemassa valoisalla kun ihmiset myös käyvät töissä ;)

Ravipuiston leikkikenttä, Kilpakuja 1/2

Tämä oli yllättävän lähellä oleva leikkipuisto, mutta hyvin piilossa. Ja aika isolta vaikutti, oli monenmoista härveliä. Enkä tiennyt että Kauhajoelta löytyy ihan oikeita dinosauruksia! Aikamoinen yllätys pojallekin, joka kulutti hyvän tovin yrittäessään kiivetä selkään. Karuselli oli taas hurjan kiva laite. Täällä on ehditty jo muutamankin kerran käydä.

Hakapuiston leikkikenttä, Jukolantie 39/41

On tullut tässäkin puistossa käytyä jo useamman kerran, koska tämä on hyvin näkyvillä Jukolantien varrella. Eetu on myös perhepäivähoitajansa kanssa käynyt täällä kesäisin. Puistossa on puuhaa monenikäisille lapsille. Meillä on joka kerta ollut vähän erilaiset leikit täällä riippuen millaisella tuulella ollaan. Mukava paikka. Tuollaisia verkkokiipeilyrakennelmia voisi tehdä myös vähän pienemmille lapsille niin että raot köysien välissä olisivat oikein pienet.

Neva-Kokonpuiston leikkikenttä, Yrjöntie 11

Talvellakin kävimme parissa puistossa, mutta kuten näkyy, pimeys ja lumi eivät houkutelleet ulkoilemaan hirveästi. Tämä puisto jäi aika pikaiseen käyntiin, ehdottomasti menemme vielä käymään nyt kun ilmat alkavat lämmetä, koska vaikutti kivalta paikalta.

Keskuspuiston leikkikenttä, Hallintotie

Tämän leikkipuiston moni varmasti tietääkin, kun on kirjaston pihapiirissä. Täällä on ehdottomasti eniten käyty, varsinkin kun Eetu oli pienempi. Meidän lempparipuisto ollut aran pojan kanssa. Onpahan poika kerran myös pyörinyt nuo ison liukumäen raput alas, kun ylhäällä päätti ettei haluakaan laskea mäkeä ja peruutti.. Mutta me olemme viihtyneet täällä paljon, äitikin voi katsella ihmisiä lapsen leikkiessä.

Panunpuiston leikkikenttä, Urpaanuksentie 17

Oli kiva löytää uusi leikkipuisto läheltä kotia. Eetukin jaksaa tähän pyöräillä hetkeksi leikkimään. Talvella käytiin myös pyllymäessä, kuvasta katsoen vasemmalla on kiva mäenkumpare josta talven jäisillä keleillä luisti hyvin alas. Enää tuossa ei tosin ole tuota puista liukumäkirakennelmaa, koska kaupunki uusii leikkipuistojen kalustoa, mutta innolla odotamme mitä tuohon tulee tilalle. Karusellissa ja hämähäkkikeinussa on saatu ainakin monet hyvät vauhdit ja mahanpohjaa kutkuttelevat naurut.

Virkun leikkipuisto, Urheilutie 3

Kävimme aivan hiljan täällä uimahallin takana olevassa puistossa. Unohdin silloin kännykän kotiin, joten nappasin paikasta kuvan kun lenkillä menin ohitse. Tuossa leikkipuistossa emme ole viihtyneet juurikaan, en oikein tiedä miksi.. Tuo mutkitteleva liukumäki on kamala eikä siellä ole juuri mitään muutakaan ajankulua. Ehkäpä uuden kävelysillan myötä tähänkin saataisiin parannusta kun ihmiset tulevat vaikkapa piknikille puistoon.

Sirkantien puiston leikkikenttä, Sirkantie 10/12

Oli aika erikoisesti talojen keskellä tämä puisto enkä oikein tiennyt mistä tänne kuuluisi mennä, mutta mentiinpä kuitenkin. Joku oli jättänyt vanhoja kattiloita hiekkalaatikolle ja voi että kun oli pojalla kivat leikit. Hän roudasi täytettyjä kattiloita liukumäelle ja lasketteli hiekat alas. Lopuksi toki siivottiin paikat meidän täystuhon jäljiltä. Olisi hauska jos puistoista löytyisi joitain leluja valmiiksi, mutta toki käytännössä ne varmasti häviäisivät/rikkoutuisivat nopeasti. Meillä ku nvaan aika harvoin on ollut omia leluja mukana, eikä niitä hirveästi muutenkaan viitsitä kuljetella jos ollaan pyörällä matkassa. Varmasti mennään tännekin vielä käymään kun niin hyvin viihdyttiin.

Pellonkujan puiston leikkikenttä, Pellonkuja

Teimme perjantaina leikkikenttäkierroksen matkalla hoidosta kotiin. Tämä oli yksi puisto ja vaikkei paikasta paljonkaan löytynyt mitään, niin tuo liukumäki osoittautui yllättävän kivaksi. Katseltiinpa myös aarretta liukumäen alta, mutta vielä ei mitään löytynyt. Kiva pikkupuisto.

Ohjastajantien puiston leikkikenttä, Ohjastajantie 5/7

Olen nähnyt tienviitan tänne leikkikentälle ja odottanut mielenkiinnolla millainen paikka on kyseessä. Siksipä olikin pienoinen pettymys kun paikalle saavuttiin. Tuosta on kyllä myös kaupungin toimesta otettu joku härveli pois ja ehkä se sitten vaikutti yleisilmeeseen, mutta tuntui jotenkin sotkuiselta paikalta. Ehkä annamme vielä toisen mahdollisuuden kesällä.

Sannantien puiston leikkikenttä, Sannantie 11

Viimeisenä muttei vähäisimpänä Sannantien puisto. Täälläkin Eetu on hoitajansa kanssa käynyt useamman kerran ja mekin pari kertaa pyörällä. Tuo liukumäkihässäkkä on aika kiva ja sopii pienemmillekin. Ja yleisesti tykkään kun tuo leikkipuiston pohja on tuollaista isompaa hiekkaa/kiveä, jota ei ole kengät täynnä. Ja kuten suurin osa näistä, tämäkin on kivan aurinkoisella paikalla ja penkkikin löytyy äidille.

Siinä kaikki 24 leikkipuistoa. Talvi ehti yllättää ennen kuin ehdimme käydä kaikki puistot läpi, joten projekti venyi tänne kevääseen asti ja tällä viikolla otimme loppuspurtin. Olemme koittaneet mennä Eetun tahtiin näitä puistoja, koska muuten koko jutussa ei olisi mitään mieltä. Löysimme paljon uusia paikkoja täältä ja minä yllätyin siitä miten monta näitä puistoja oikeasti oli, osa melkein vieri vieressä. Meillä oli hauskoja hetkiä ja vähemmän hauskoja, mutta tulipahan seikkailtua. 

Nyt on teidän vuoro!