Ensimmäinen joulu

Pojan ensimmäinen joulu takana. Tuskin siitä muistaa itse mitään, mutta voi sitten fiilistellä muiden kertomana.

Ensimmäistä kertaa meillä oli kuusi, itse haettiin appiukon metsästä. Tuo kuusi on ihan valtava! Onneksi on tilaa ja tuollainenhan sen pitää ollakin :) Koristeet ja muut tilpehöörit ovat ihan uusia. Ruskeaa, valkoista ja hopeaa, ei mitään sateenkaarivärejä meille kiitos!

Ostin Eetulle ensimmäisen joulun kunniaksi Mauri Kunnaksen joulupallon. Annoin sen ensin pojalle leikittäväksi ja lommotettavaksi ja ripustin sitten kuusen alaoksalle. Poika ei ole uskaltanut juuri kuuseen koskea kun neulaset ihan puistattavat, ainakin saanut kuusi olla rauhassa :)

Aatonaattona me vietimme tavallaan oman joulun, olimme kotona ja söimme jouluruuan, sekin varmaan tuleva perinne kun kotona tuskin aattona ollaan ikinä :D Poika sai etukäteen jo yhden lahjankin, tamburiinin johon kovin tykästyi ja sitä soiteltiin ahkerasti.

Aattoaamuna avattiin kotona olleet paketit ja ihme kyllä poika oli kiinnostuneempi lahjoista kuin naruista ja papereista. Saatiin kivoja leluja, pari kirjaa, potta, vaatetta. Ihan sopivasti ja sellaisia mistä myös tykättiin :)

Äitiä tuli välillä ikävä ja piti käydä vähän halimassa <3

Sitten pakattiin kimpsut ja kampsut autoon ja lähdettiin anoppilaan koulun viettoon. Enpä ole ikinä ollut 'yksin' aattona, mutta nyt muut lähtivät tonttuilemaan kun jäin laittamaan poikaa päiväunille ja sain sitten ylhäisessä yksinäisyydessäni katsella tv:tä viltin alla kun poika nukkui :) Sitten olikin jouluruuan aika ja olihan se taas hyvää :P

Ruuan jälkeen tulikin pukki vierailulle, eikä pikkumies pelännyt oikeastaan yhtään! Taisi vain tuntea pukin entuudestaan ;) Taas availtiin lahjoja, tosin koira taisi olla innokkain touhottaja tällä kertaa. Poika ei muuten yhtään tykännyt tonttulakista ja se lensi mäkeen aina parin sekunnin jälkeen :D

Ilta meni kuin siivillä ja poika sammahti nopesti yhdeksältä illalla. Ensimmäistä kertaa oltiin anoppilassa yötä ja tietty vähän jännitin, mutta ihan turhaa, TAAS. Iltaa jatkettiin uusien lautapelien merkeissä pitkälle yöhön.

Itse sain todella huonosti unta kun en ole tottunut siihen että poika nukkuu samassa huoneessa. Heräsin noin viiden tunnin unen jälkeen jo puoli kahdeksalta ja Eetu nukkua posotti puoli kymmeneen!

Aamutohinoiden jälkeen suunnattiin takasin kotiin ja joulupäivä meni pitkälti lepäillessä ja pitsaa syöden :P Tapaninpäivä vietettiin minun vanhemmilla ja syötiin vähän lisää pitsaa! Illalla näin ihania ystäviä ja joulunpyhät saivatkin sen ansioista kivan päätöksen :) <3

Uudet verhot

Pikainen postaus vain joulupyhien keskellä, sain vihdoin uudet verhot ruokailutilaan! Mietin tarkkaan millaiset haluan ja kauan sain katsella, kunnes löytyi oikeanlaiset tarpeeksi edulliseen hintaan. Tässä ne nyt ovat:


 

Vähän saa olla turhamainen, rakastan noita verhoja! Ajatus lähti siis noista tauluista ja värimaailman halusin olevan musta-valko-harmaata. Meidän valtava joulukuusikin pilkistää mukaan kuvaan, älkääkä välittäkö noista rojuista! Olen kaameassa flunssassa, joten siivous on jäänyt vähän vähälle.. No, enpä muutenkaan joulusiivoja harrasta :P Hyviä pyhiä!

Vanhemmuuden vaikeus

Tässä kun pojan kanssa olen kotona ja pääasiassa vastuussa hoidosta, tulee usein mietittyä kasvatuksellisia asioita, väistämättäkin. Kuulemani mukaan lapsen kasvatus on yksi vaikeimmista asioista elämässä ja olen kyllä samaa mieltä.

Alkuraskauden neuvolakäynnillä puhuttiin kasvatuksesta ja omien sekä miehen kasvatuksesta. Mitä haluaisi muuttaa/tehdä toisin ja mitkä on sellaisia mitä haluaa siirtää omalle lapselleen. Tulihan siinä raskauden aikana pohdittua jonkin verran, varsinkin niitä juttuja mitä meidän lapsi ei ainakaan saa tehdä.. Mutta kyllä se vain niin on, että kaikkia asioita ei mitenkään kykene etukäteen päättämään, vaan välillä on pakko toimia tilanteen mukaan. Kaikella on aina puolensa ja itse olenkin taipuvainen miettimään asioita joka kantilta, jolloin päätöksenteko tuntuu vaikealta ja yleensä päädynkin aina väärään ratkaisuun :D (yritys ja erehdys!)

     Eetuhan nyt on vasta vajaan vuoden eli ihan vielä ei ole kyse niin 'mustavalkoisista' asioista kuten vaikkapa kotiintuloajoista ja viikkorahasta. Mutta se siitä tekeekin erityisen vaikeaa. Pitää miettiä että jos annan pojan vaikkapa hakata lelulla pöytää, kun siitä tulee niin kiva ääni ja naurattaa, niin tarkoittaako se sitä että isompanakin tehdään samallalailla ja hajotetaan huonekaluja? Tai jos annan leikkiä ruualla pöydässä niin tuleeko se olemaan samanlaista vielä monen vuoden päästäkin? Eli toisin sanoen mihin pitää vetää raja?

Ei kyllä kuulu aiheeseen, mutta olipa yks päivä pihalla kiva ilma :)

Arjessa tulee jatkuvasti vastaan tilanteita missä täytyy miettiä oman reaktion/käytöksen seurauksia. En kyllä tiedä haittaako näin pienen kanssa jos aina ei toimita saman periaatteen mukaan, mutta vähintääkin pian täytyy olla johdonmukainen ja kärsivällinen vanhempi, joka jaksaa selittää miksi toimitaan niinkuin toimitaan. Suurimpana haasteena juuri tällä hetkellä on kielletyt asiat. Ei saa mennä koiranruokakipolle, ei saa mennä takan luukulle kun on valkia, ei saa koskea äidin kännykkään tai läppäriin jne. Mitä saa ja mitä ei saa tehdä? 

Oma toiminta vaikuttaa eniten lapsen toimintaan. Jos luen ruokapöydässä kirjaa, siitä helposti tulee tapa lapsellekin. He kun ottavat oppia vanhemmiltaan, ja muilta ihmisiltä. Omia tottumuksia voi olla vaikea muuttaa. Minä esimerkiksi haluaisin että pojasta tulisi liikunnallinen, mutta mistä se innostus hänelle tulee jos itse makaan kaiket päivät sohvalla? Niinpä. 

     Myös yhteiskunnan, ulkopuolisten paine pelottaa, ainakin minua. Neuvolassa lapsen kasvua ja kehitystä seurataan ja heti kun vähän poikkeat keskiverrosta, otetaan silmätikuksi (mikä on toisaalta hyvä, mutta välillä ärsyttävää). Koko ajan tehdään tutkimuksia, kuinka paljon lapsen kasvatus vaikuttaa elämään aikuisena. Pienillä asioilla on suuria seurauksia, ja siksikin tulee mietittyä välillä oman toimintansa seuraksia ihan liian pitkälle. Mielestäni vanhemmille laitetaan aivan liikaa paineita, koska kukaan ei vaan ole täydellinen. Kannattaa siis vain valita ne omat juttunsa ja toimia niiden mukaan :) 

Leikki-hetki omassa huoneessa

Vaikeaa, hankalaa, pää räjähtää! Itse yritän vain tehdä päätöksen, olla johdonmukainen ja ajatella maalaisjärjellä. Ja yritän olla vaatimatta liikoja, vetämättä liikaa rajoja, mutta silti tarpeeksi. Antaa lapsen olla lapsi. Yksi vanhemmuuden tehtävistä on tuottaa lapsille pettymyksiä, iän mukaisia sellaisia. Ja antaa rakkautta <3 Nämä asiat mielessä pitäen yritän mieheni kanssa kasvattaa pojastamme yhteiskuntakelpoisen ihmisen. Tsemppiä vaan muillekin tähän urakkaan! :D

Viikonloppu

Viikonloppuna olikin vaihteeksi kivasti menoa ja tekemistä! Perjantaina hain ensin fb-kirpparilta löytämäni (tai sisko vinkkasi ;)) turvaistuimen, merkiltään Maxi Cosi Priori SPS. Alunperin aikomuksena oli ostaa uusi, mutta tuo oli 2012 vuoden malli ja tosi hyvässä kunnossa joten uskalsin ostaa. Istuin on miehen autossa ja omassa autossani on vielä kaukalo niin kauan kuin poika sinne mahtuu. Sitten hommataan varmaan toinenkin istuin tai vaihdellaan istuimen paikkaa, se kun oli tosi helppo asentaa. Poika selvästi nautti kun näki kunnolla maisemia! :)

Heti aamulla piti testata istuinta ja tottakai karvalakki päässä!
Koirakin antoi hyväksyntänsä..

Tyytyväisenä katseltiin maisemia :)

Lauantai-aamulla - herättyämme 9.30! - vietiin poika mammalle ja paapalle yöhoitoon ja lähdettiin miehen kanssa Seinäjoelle shoppailemaan, syömään ja käytiinpä katsomassa uusi Hobitti-leffakin. Valvottiin myöhälle ja nukuttiin pitkään. Rahaa meni, mutta kivaa oli! :)

Sunnuntaina väkersin salaista joululahja-projektia, jossa menikin yli kaksi tuntia ja huhhei mikä urakka ja vielä puolet jäljellä! :D Iltapäivällä menin hakemaan Eetua kotiin. Ensin herraa nauratti, mutta yhtäkkiä piti päästä äitin syliin ja itkukin tuli, ikävä oli ollut äitiä! <3 Taas oli mennyt kaikki hyvin niinkuin ennenkin :)

Ensi viikolla joulujuttuja, kortit viimein postiin, lahjojen paketointia, kuusenhakua ja siskon tuparit viikonloppuna :)

Mitä laukustani löytyy?

Tämä oli musta aika hauska haaste, johon törmäsin yhdessä blogissa. Minä kun tykkään tällaisista jutuista, niin päätin torstai-illan ratoksi kuvailla käsilaukkuni sisältöä. Tällaista kevyttä turhuutta aina välillä :P

Kaipaisin uutta laukkua jo, vanha on ihan kulunut ja liian pieni mun (ja Eetun) tarpeisiin. Tietysti laukussa on perusjutut; lompakko ja avaimet. Kuulokkeet kulkevat mukana vaikka niitä harvoin käytän. Muistitikku on ollut laukussa jo kauan. Pastillejakin yleensä on, tosin levinneenä laukun pohjalle... Kyniä ei ole koskaan liikaa!

Pari varapampulaa ja pinni, rasvaa, huulirasvaa, rakkolaastareita, nenäliinoja, särkylääkettä ja silmälasien putsaustarvikkeet. Huulirasva on ainut turha, muita tarvin aina silloin tällöin. Olen nenäliinojen suurkuluttaja, joten niitä on tuossa kaksi pakettia :P Inhoan sitä jos on epämukava olla, kuten rakko jalassa, joten varaudun pahimpaan ;)

Eetun osuus tällä hetkellä. Vaippa tietty ja yleensä joku lelu tylsyyden varalta. Lusikka näköjään unohtunut jostain.. Olisi kiva saada vähän enemmän Eetun tavaraa mahtumaan, ettei tarvisi ottaa hoitolaukkua aina mukaan.. Mutta en ole malttanut ostaa, kun on parempiakin rahareikiä!

Hah, tulipa samalla siivottua vanhat kuitit ja ostoslistat :D Lisäksi joitain etukuponkeja jne löytyi laukun pohjalta.

Sellainen laukun sisältö. Yleensä sieltä löytyy myös aurinkolasit ja kynsisakset. Laukku on pieni, mutta vetää yllättävän paljon tavaraa sisäänsä. Vaikka eikös ne naisten käsilaukut olekin sellaisia? :P

Hyvää pitkää viikonloppua kaikille! :)