keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Ympäri Suomea

Kaksi viimeistä viikonloppua on kulunut reissaten. Aika harvinaista herkkua, kun ollaan enemmän tällaisia kotihiiriä :D Ehkä kerran kaksi vuodessa lähdetään vähän tuulettumaan johonkin ja taas jaksaa omia seiniä katsella vähän paremmin. Tänä kesänä on muutenkin tuntunut olevan koko ajan jotakin menoa ja kyllä mä nautin! 

Ensin lähdettiin koko perhe Tampereelle pitkäksi viikonlopuksi. Hotelli oli hyvä, juuri meidänlainen, ja edullinenkin vielä. Perjantaina ajeltiin suoraan Pyynikin rannalle, jossa Eetu sai pulahtaa viileään veteen pitkän automatkan jälkeen. Voi sitä riemua, herraa ei meinannut pois saada! Sitten vietiin hotelliin tavarat ja syötiin ruoka siinä, jonka jälkeen lähdettiin bussilla keskustaan ja Pikku Kakkosen leikkipuistoon. Siellä kului hyvin loppuilta ja sitten vain iltapalanapostelun jälkeen hotelliin nukkumaan.





Voin sanoa että bussilla kulkeminen on syvältä! No onhan se kätevää, mutta minä kun olen tällainen stressipirkko niin oli ahdistavaa kun ei oikein ollut varma mistä ja mihin ja millä pitää mennä. Onneksi on kännykässä navigaattori, joka kertoi kaiken tarpeellisen :P Aikalailla loman ainoat kiukut koskivatkin juuri bussimatkoja. Siis minun kiukut. Herrat eivät tainneet kiukutella kertaakaan :)

Lauantaiksi luvattiin sadetta, joten suuntasimme auton kohti Ideaparkia. Siellä kuluikin rattoisasti 6,5 tuntia! Minä kiertelin yksin vaatekauppoja koko päivän ja miehet hurvittelivat keskenään mm. Hoplopissa. Syömässä käytiin Daddy's Dinerissa, siellä oli jopa pari low carb annosta listalla, hyvää oli! Hotellilla käytiin kääntymässä ja lähdettiin panimoravintola Plevnaan. Siellä menikin koko loppuilta ja kaikki olivat jo ihan nuutuneita kun hotellille päästiin.




Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja lähdettiin ennen puoltapäivää Särkäniemeen päivää viettämään. Käytiin Taikajoessa ja miehet ajelemassa vanhoilla autoilla. Minäkin kävin yhdessä laitteessa aikaa kuluttamassa kun pikkumies oli päikkäreillä, wihuu! Päikkäreiden jälkeen oltiinkin hyvän aikaa Koiramäellä tutustumassa kotieläimiin ja Koiramäen kaupunkiin. Kummasti se aika vaan riensi sielläkin ja suunnattiin sieltä Viikinkiravintola Haraldsiin. Ehdottomasti paras ruoka koko reissun ajalta, suosittelen!

Pieni pahe nautittiin Särkänniemessä :P






Maanantaina Elo-kauppakeskuksen kautta lähdettiin sitten kotimatkalle. Eetu oli kuin unelma koko reissun! Nukkui hyvin, söi hyvin (omia ruokia oli varalta, mutta söi kyllä kaikkea mitä annettiin ja söikin lähinnä meidän annoksista), viihtyi hyvin kun oli katseltavaa ja tekemistä. Päikkärit Eetu nukkui autossa tai rattaissa. Meillä olikin ihan kunnon rattaat mukana, mukavampi Eetun nukkua niissä. Tällä kerralla en itse juurikaan jännittänyt kuinka herra syö/nukkuu, vaan otin rennosti ja hienosti meni :) Sitä kyllä mietin kuinka illalla nukahtaa ja nukkuu samassa tilassa meidän kanssa. Laitettiin nukahtamisen jälkeen päiväpeittoa sängyn peitoksi ettei television välke häiritse. Eikä herra kyllä herännyt mihinkään :) Hissiä Eetu pelkäsi, joten rampattiin sitten portaita aina kolmanteen kerrokseen, hyötyliikuntaa :D

Tampere oli kyllä mielenkiintonen paikka, ainut miinus tulee julkisesta liikenteestä. Voisin kyllä lähteä uudestaankin :)


Viime viikonloppuna Eetu meni yökylään ja lähdettiin extempore miehen kanssa Jyväskylään asuntomessuille. Hyvin ehdittiin kiertää kolmessa tunnissa kaikki omakotitalot. Kuuuuma oli ja hiki tuli! Illalla käveleskeltiin ja käytiin elokuvissa. Aamulla sitten kotimatkalle. Pikareissu mutta virkistävä sellainen. Jyväskylä oli kyllä ihan kiva paikka :)




Sellasta kesäreissua takana päin siis! Mitähän vielä keksis ;)

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Nimen pohdintaa

Välillä on joku kuiskutellut mielessä että olisi aika vaihtaa blogin nimeä. Ensinnäkään en ehdi juuri enää istuskella konkreettisesti siellä sohvannurkassa. Ja toiseksi, läppärini on nykyään makuuhuoneessa, eli sen mukaan blogini nimi olisi SängynPäältä :D Ei ehkä ihan sopiva kuitenkaan. Kolmanneksi - ja tämä on se varsinainen syy - tunnen itseni ihan eri ihmiseksi kuin silloin eikä nimi vain tunnu enää omalta. Olenhan nyt muutenkin uudistunut, ja blogi muuttuu mukanani :)

Olen ehkä maailman surkein keksimään mitään uutta nimeä, joten ehdotuksia saa laittaa! Katsotaan sitten minkälaiseen tulokseen päädyn kun idealamppu syttyy pääni päällä ja saan jonkun ihan mahtavan superhienon nimi-idean :D 

Jatkan siis pohdintaa ja yritän ehtiä välillä postailemaankin. Ainakin viime viikonlopun Tampereen reissusta pitäisi kirjoitella ja niitä Eetun kuulumisia, poika kun kehittyy niin hurjaa vauhtia!

Jospa suuntaisin pian salille, hyvää viikonloppua!

Vähän tärähtänyt kuva kun käsi tärisi treenin jäljiltä keskiviikkona :P

torstai 17. heinäkuuta 2014

Uusi minä

En olisi ikinä kuvitellut vaikkapa vuosi sitten tai alkuvuonnakaan olevani tässä tällaisena kuin nyt olen. Vauvavuosi oli yksi elämäni rankimmista niin henkisesti kuin fyysisesti. En ole oikeastaan ikinä pitänyt kunnolla huolta kehostani ja itsestäni. Suurimman osan aikaa pönötin kotona neljän seinän sisällä ahdistumassa. Minulla ei ollut oikeastaan mitään harrastuksia. Oma huono olo vaikutti itseni lisäksi myös perheeseen. Jotain oli tehtävä.

Mitä väliä..

Väsynyt tyyppi..
Sali-innostus hiipi pikkuhiljaa mieleeni viime vuoden syksyllä ja heti vuodenvaihteessa aloitin kuntosalilla käymisen. Kävin kaksi kertaa viikossa päästelemässä höyryjä, jotta pysyin kotona suhteellisen järjissäni. Salin aloittaminen oli siis oikestaan henkisen hyvinvoinnin takia tehty. Taustalla myös pyöri haave laihtumisesta, kunnon kasvamisesta sekä liikunnan tulemisesta osaksi arkea. Minä halusin näyttää ja tuntea oloni terveeksi ja hyvinvoivaksi.

Joskus helmi-maaliskuun vaihteessa salilla oli tekniikkatunti ja menin hyödyntämään sitä. Silloin tutustuin Personal Traineriini. Ja kohtapian selvisi, että minulla on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä hänen valmennukseensa. Silloin ajattelin, että jos en nyt tartu tähän tilaisuuteen, tulen katumaan sitä loppuelämäni. Tuntui, että nyt olen valmis muuttumaan. Olin todella motivoitunut. Minä olin odottanut sitä motivaatiota jo monta vuotta, ja valmennukseen pääsy oli piste iin päälle, se viimeinen juttu, minkä tarvitsin aloittaakseni.

Mustelmat muistuttaa tehdystä työstä :P
Välikommenttina pakko todeta, että on ihan turha aloittaa elämänmuutosta jos se tuntuu pakolta. Muutoksen pitää lähteä sieltä pääkopasta, jotta voi onnistua ja saada pysyviä tuloksia. Vaikka hyviä syitä painonpudotukseen olisi miljoona, ei se takaa sitä motivaatiota. Motivaatio vain pitää kaivaa sieltä jostain selkärangasta ja sydämestä.

Ei tämä valmennusaika ole todellakaan ollut mitään helppoa. Ensimmäiset viikot meni totutellessa ihan uudenlaiseen rytmiin ja aterioihin. Päivästä loppuivat tunnit ja huono omatunto kolkutteli, koska kaikki treeneihin kuluva aika oli poissa lapseltani ja mieheltäni. Sitkeyttä vaadittiin tiukan ruokavalion ja kovien treenien läpiviemiseen. Porskutin eteenpäin sen ajatuksen voimalla, että tämä muutos vaatii vain aikaa tottua, niinkuin mikä tahansa muutos. Sillä ajatuksella ja sitkeydellä olen päässyt tähän asti ja tästä eteenpäin. Päivä kerrallaan, joka aamu uudelleen päättäen. Ja nykyään on paljon helpompaa kuin aluksi ;)

Toki hommassa on pidettävä myös järki päässä ja välillä on höllättävä. Omaa kehoa ja mieltä kuunnellen välillä voi ottaa rennommin, kunhan muistaa rajansa. Itse olen ollut aika tiukka itselleni, mutta pienin askelin. Ei kaikkea voi heti osata tai hallita.

Olen aika yllättynyt siitä kuinka hyvin olen pystynyt kaikkeen. Ja joka kerta yllätyn yhä uudelleen. Tämän on PT:kin tainnut huomata :D Joka kerta salilla olen varma etten pysty jotain tehdä ja niin sitä vain vedetään silti loppuun asti, tahdonvoimalla.  Miten sitä ihminen vain pystyykään paljon enempään kuin kuvittelee. Minä pystyn. Ja tekin pystytte.


Minä aamulenkillä, en ois heti uskonut tätäkään tekeväni!

Viimeisimmän ruokavalion mukainen ateria.
Mitä muutoksia minussa on viimeisen 4 kuukauden aikana tapahtunut;

No kyllähän minä näytän aika erilaiselta kuin maaliskuussa. Paino on tippunut 7kg ja senttejä on koko kropasta lähtenyt yhteensä 45. Uusia vaatteita aion ostaa tänä viikonloppuna, koska vanhat ovat jo isoja suurimmaksi osaksi. Tässä yksi konkreettinen muutos, joka saa viestin menemään myös tajuntaan asti; olen oikeasti pienentynyt. Mikä tunne kun jalkaan mahtuivat kaksi kokoa pienemmät farkut kuin ennen! Uuden ulkonäön viimeistelyksi kävin tietenkin myös kampaajalla vaihtamassa hiustyyliä. Olo on nyt paljon pirteämpi ja haluan myös näyttää siltä. Hyvinvointiin ja terveyteen liittyen, myös kroppani antaa merkkejä terveellisten elämäntapojen tehoamisesta!

Farkut kokoa 28" eli ilmeisesti koko 38? :-)

Uusi tukka
Tärkein muutos on tietenkin tapahtunut pääni sisällä. Tämä projekti on ollut pelastava enkeli minun henkisen hyvinvointini kannalta. Sitä on vaikea sanoin kuvata, kuinka kiitollinen olen. Kuinka paljon paremmin voin. Kuinka paljon itsevarmempi olen. Ja kuinka paljon parempaa huolta pidän itsestäni nykyään. Tämä elämänmuutos on antanut huimasti paljon enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Minun on hyvä olla ja kerrankin olen ylpeä itsestäni.  En halua kuitenkaan antaa väärää kuvaa siitä, että pelkästään tämä tehovalmennus saisi kaikki möröt pois pääkopasta, ehei. Siihen tarvitaan muutakin, mutta elämänmuutos on ohjannut oikealle tielle ja auttanut jaksamaan.

Entäs sitten ne konkreettiset tulokset?

Paino -7kg
Vyötärö -13cm
Rinta -9cm
Lantio -14cm
Reisi -4,5cm
Hauis -4,5cm

Toukokuun lopussa teimme Koutsin kanssa Seiskan eli 7 liikettä, 7 toistoa ja 7 kierrosta. Silloin aikaa meni 19min 59s. Tänään teimme uudestaan ja tällä kertaa suoriuduin treenistä ajalla  15min 1s. Aika huimaa! :D Ja vaikka sykkeet käy korkealla niin palautuvat nopeasti, mikä kertoo hyvästä kunnosta. Minäkö hyvässä kunnossa?? Wuhuu!

20.3.-17.7.2014
En olisi pystynyt tähän ilman perhettäni, ystäviäni, Personal Traineristä puhumattakaan. On valtava rikkaus kun omistaa kannustavan perheen (vaikka se mies siinä vieressä liian usein mässyttääkin ;)) ja mielettömän ihanan ja osaavan Koutsin. Kiitos teille <3

Tämä projekti jatkuu edelleen, vähän erilaisissa merkeissä. Tavoitteeseen päästään, sitten joskus. Ei monen vuoden päästä, mutta ei parin kuukaudenkaan päästä. Nyt alkaa sopeutuminen uuteen elämään ja sen ylläpitoon. Ja tietenkin tähtäimessä rantakunto 2015! ;)

Tässähän iskee ihan haikeus :')

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Omat eväät

Kun noudattaa tiettyä ruokavaliota, on suunnitelmallisuus kaiken a ja o.

Alkutaipale oli työläs ja tuskainen. Ruokien tekemiseen sekä itse syömiseen kului paljon aikaa. Olen valmistanut ruuat aina iltaisin kun poika on nukahtanut. Aluksi melkein kaikki illat kuluivatkin syömisiä tehdessä ja nykyään yleensä jotain aina pitää tehdä lisää, sekä tietty töihin laittaa annokset valmiiksi. Oli alkuaikoina stressaavaa kun ei ollut aikaa tavanomaiselle rentoutumiselle, mihin olin iltaisin tottunut, puhumattakaan siitä etten hirveän usein edes tehnyt ruokaa. Mutta oikeasti, ei minulla nyt loppujen lopuksi usein muutakaan tekemistä ole kun kuitenkin kotona täytyy olla. Teen ruokia kerralla aina moneksi päiväksi, yleensä kolmen päivän annokset. Ei olisi mitään järkeä joka aterialle paistaa pientä nokaretta kanaa, eikä olisi kivaa aina joutua olemaan hellan äärellä poika jaloissa kitisten.

Minun ruokavalioni ei ole suurpiirteinen, vaan grammalleen noudatettava. Lisäksi täytyy pitää huoli siitä, ettei aterioiden välit veny liian pitkiksi. Välillä on päiviä kun ei meinaa ehtiä syödä kaikkia aterioita ja välillä taas täytyy oikein venyttää kellonaikoja jotta ateriat riittävät koko päivälle eikä tarvi mennä nälkäisenä nukkumaan. Näitä seikkoja on aika monen ollut vaikea tajuta. Ei, en voi syödä mitään ylimääräistä, joten turha tarjota niitä hedelmiä tai vihanneksiakaan. Ja ei, en voi 'ottaa edes vähää' niitä pullia tai sipsejä tai muuta. Eihän se yksi ehkä mitään teekään, mutta kun olen melkein joka päivä tilanteessa, missä olisi tarjolla jotain, niin pakko sitä on vähän rajoittaa. Muuten karkaa mopo käsistä ja tulee syötyä enemmän kuin tajuaakaan. Ja nyt kun katselee vierestä, tajuaa kuinka paljon niitä tilanteita oikeasti on!

Tässä yksi salinjälkeinen ateria kesäkuulta. Tuohan näyttää hyvältä :)

Kyllä minulla kesti muutamakin viikko, ennen kuin totuin siihen että syön omia eväitäni ja katselen muiden herkuttelua vierestä. Nykyään kuitenkin hieman jo ärsyttää jos joku katselee säälivästi minua syömässä kanasalaattia, kun itse vetää vieressä jotain 'herkkua'. Syön ihan tyytyväisenä omia eväitäni, eikä minun enää hetkeen ole tehnyt edes mieli niitä kaikkia juhlapöydän antimia. Tai sitten tekee mieli, mutta ei ole mitään ongelmaa olla syömättä. Koska niinhän se on, että se kuvitelma jonkun herkun hyvästä mausta on usein paljon herkullisempi kuin herkku itse. Eikös? Joten mieluummin herkuttelen mielessäni samalla kun lippaan suuhuni terveellistä ja puhdasta ruokaa. Minulle ei siis enää ole mitenkään vaikeaa popsia niitä omia ruokiani muiden syödessä vieressä.

Toki on sitten niitä kausia kun oma ruoka kyllästyttää tai mieliteot ovat ihan hirmuisia. Silloin vaaditaan enemmän luonteenlujuutta. Itse olen selvinnyt sillä ajatuksella, että tiedän sen menevän kohta ohi. Jos nyt vain jaksan muutaman päivän tätä samaa tylsää ruokaa, niin se alkaa taas jossain vaiheessa maistumaan uudestaan hyvälle. Ja näin on käynyt joka kerta :) Ja mielitekoihin; jos nyt ihan älyttömästi tekee mieli vaikka sipsiä, niin otan yhden pienen. Ja se riittää. Mutta jos tekee vain vähän mieli, niin jätän ottamatta. En halua kiusata itseäni, mutta haluan asettaa rajat. Tähän mennessä on se yksi pieni makupala riittäny loistavasti taltuttamaan pahimman terän mieliteosta. Ja niin tulee olemaan jatkossakin, ei enää övereitä ja huonoa oloa kiitos.

Tässä söin salaatinkastiketta kanasalaatilla :D
Hieman suhteutus pielessä :P Sekin asia saatiin korjattua.

Onhan tässä ruokavalion noudattamisessa myös huonot puolensa, siis sen lisäksi että siihen menee aikaa. Siihen menee myös enemmän rahaa. Tarkkoja summia en ole vielä laskenut, mutta selkeästi menee ruokakauppaan enemmän rahaa kuin ennen. Mutta tokihan minä säästän myös siinä, etten käy ulkona syömässä tai ostele herkkuja. Ja itse olen valmis panostamaan hyvään ruokaan ja säästämään rahan muualta. Myös se huono(/työläs) puoli on, että jos haluaa lähteä johonkin, pitää roudata ne omat syömiset mukanaan. Keskisillekin lähdettiin kylmälaukun kanssa, samoin mökille juhannuksena. Pidempiä reissuja ei ole tehty, joten eväiden mukaan ottaminen on onnistunut hyvin. Jatkossa jos johonkin lähdetään pidemmäksi aikaa, en aio ottaa eväitä mukaan. Löytyy varmasti paljon ruokapaikkoja, jossa on tarjolla terveellisempiä vaihtoehtoja :) Kaikki nämä seikat ovat kuitenkin hoidettavissa, eivät esteenä vaan hidasteena. Onhan se lapsikin välillä sellainen hidaste. Riippuu mitä on valmis kestämään ;)

Tämän hetkisen ruokavalioni parhaat palat ovat keitetty kananmuna ja salin jälkeen riisipasta jauheliha-tomaattimurskalla, namskis! Makuaistikin on kehittynyt ja nautin ruokien puhtaista mauista eritavalla kuin ennen. Kihlajaisissa lauantaina maistoin pienen palan keksiä, ja se maistui minun suuhuni sokerilta ja voilta, yöks. Ei ne vaan maistu enää hyviltä! (Miksi silti tekee mieli??)

Tällaisia ajatuksia on minulla nykyisistä ruuistani. Lopun häämöttäessä ensi viikolla, tulee mietittyä jatkoa ja tietoisia valintoja mitä täytyy ruokien suhteen tehdä. Onneksi saan jatkoonkin ohjenuoran, jota on paljon helpompi noudattaa kuin ruveta yksinään pähkäilemään mitä kannattaa suuhunsa laittaa. Pysy lujana Kati!

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kesämielellä

 Tänään vietettiin siskoni kihlajaisia. Oli mukava kerrankin pukeutua ja laittautua hienoksi. Yleensä kun en meikkaa enkä laita tukkaa mitenkään. Kerrankin tunsin itseni kauniiksi :)


Mies nappaili Eetusta kuvia pitkin päivää, tässä parhaimpia otoksia. Leikittelin hieman Picasan kuvanmuokkaustoiminnoilla :P








Tänne ei kuulu kummempaa, töitä riittää. Tai ainakin minulla, mies kun jäi nyt lomalle ja saavat poijjat viettää hauskaa kesää äidin istuessa toimistossa sorvin äärellä! 

Eetu on jo iso mies, tänään 1,5 vuotta. Pitäisikin tehdä taas herrasta ihan oma postaus piakkoin :)