maanantai 7. heinäkuuta 2014

Omat eväät

Kun noudattaa tiettyä ruokavaliota, on suunnitelmallisuus kaiken a ja o.

Alkutaipale oli työläs ja tuskainen. Ruokien tekemiseen sekä itse syömiseen kului paljon aikaa. Olen valmistanut ruuat aina iltaisin kun poika on nukahtanut. Aluksi melkein kaikki illat kuluivatkin syömisiä tehdessä ja nykyään yleensä jotain aina pitää tehdä lisää, sekä tietty töihin laittaa annokset valmiiksi. Oli alkuaikoina stressaavaa kun ei ollut aikaa tavanomaiselle rentoutumiselle, mihin olin iltaisin tottunut, puhumattakaan siitä etten hirveän usein edes tehnyt ruokaa. Mutta oikeasti, ei minulla nyt loppujen lopuksi usein muutakaan tekemistä ole kun kuitenkin kotona täytyy olla. Teen ruokia kerralla aina moneksi päiväksi, yleensä kolmen päivän annokset. Ei olisi mitään järkeä joka aterialle paistaa pientä nokaretta kanaa, eikä olisi kivaa aina joutua olemaan hellan äärellä poika jaloissa kitisten.

Minun ruokavalioni ei ole suurpiirteinen, vaan grammalleen noudatettava. Lisäksi täytyy pitää huoli siitä, ettei aterioiden välit veny liian pitkiksi. Välillä on päiviä kun ei meinaa ehtiä syödä kaikkia aterioita ja välillä taas täytyy oikein venyttää kellonaikoja jotta ateriat riittävät koko päivälle eikä tarvi mennä nälkäisenä nukkumaan. Näitä seikkoja on aika monen ollut vaikea tajuta. Ei, en voi syödä mitään ylimääräistä, joten turha tarjota niitä hedelmiä tai vihanneksiakaan. Ja ei, en voi 'ottaa edes vähää' niitä pullia tai sipsejä tai muuta. Eihän se yksi ehkä mitään teekään, mutta kun olen melkein joka päivä tilanteessa, missä olisi tarjolla jotain, niin pakko sitä on vähän rajoittaa. Muuten karkaa mopo käsistä ja tulee syötyä enemmän kuin tajuaakaan. Ja nyt kun katselee vierestä, tajuaa kuinka paljon niitä tilanteita oikeasti on!

Tässä yksi salinjälkeinen ateria kesäkuulta. Tuohan näyttää hyvältä :)

Kyllä minulla kesti muutamakin viikko, ennen kuin totuin siihen että syön omia eväitäni ja katselen muiden herkuttelua vierestä. Nykyään kuitenkin hieman jo ärsyttää jos joku katselee säälivästi minua syömässä kanasalaattia, kun itse vetää vieressä jotain 'herkkua'. Syön ihan tyytyväisenä omia eväitäni, eikä minun enää hetkeen ole tehnyt edes mieli niitä kaikkia juhlapöydän antimia. Tai sitten tekee mieli, mutta ei ole mitään ongelmaa olla syömättä. Koska niinhän se on, että se kuvitelma jonkun herkun hyvästä mausta on usein paljon herkullisempi kuin herkku itse. Eikös? Joten mieluummin herkuttelen mielessäni samalla kun lippaan suuhuni terveellistä ja puhdasta ruokaa. Minulle ei siis enää ole mitenkään vaikeaa popsia niitä omia ruokiani muiden syödessä vieressä.

Toki on sitten niitä kausia kun oma ruoka kyllästyttää tai mieliteot ovat ihan hirmuisia. Silloin vaaditaan enemmän luonteenlujuutta. Itse olen selvinnyt sillä ajatuksella, että tiedän sen menevän kohta ohi. Jos nyt vain jaksan muutaman päivän tätä samaa tylsää ruokaa, niin se alkaa taas jossain vaiheessa maistumaan uudestaan hyvälle. Ja näin on käynyt joka kerta :) Ja mielitekoihin; jos nyt ihan älyttömästi tekee mieli vaikka sipsiä, niin otan yhden pienen. Ja se riittää. Mutta jos tekee vain vähän mieli, niin jätän ottamatta. En halua kiusata itseäni, mutta haluan asettaa rajat. Tähän mennessä on se yksi pieni makupala riittäny loistavasti taltuttamaan pahimman terän mieliteosta. Ja niin tulee olemaan jatkossakin, ei enää övereitä ja huonoa oloa kiitos.

Tässä söin salaatinkastiketta kanasalaatilla :D
Hieman suhteutus pielessä :P Sekin asia saatiin korjattua.

Onhan tässä ruokavalion noudattamisessa myös huonot puolensa, siis sen lisäksi että siihen menee aikaa. Siihen menee myös enemmän rahaa. Tarkkoja summia en ole vielä laskenut, mutta selkeästi menee ruokakauppaan enemmän rahaa kuin ennen. Mutta tokihan minä säästän myös siinä, etten käy ulkona syömässä tai ostele herkkuja. Ja itse olen valmis panostamaan hyvään ruokaan ja säästämään rahan muualta. Myös se huono(/työläs) puoli on, että jos haluaa lähteä johonkin, pitää roudata ne omat syömiset mukanaan. Keskisillekin lähdettiin kylmälaukun kanssa, samoin mökille juhannuksena. Pidempiä reissuja ei ole tehty, joten eväiden mukaan ottaminen on onnistunut hyvin. Jatkossa jos johonkin lähdetään pidemmäksi aikaa, en aio ottaa eväitä mukaan. Löytyy varmasti paljon ruokapaikkoja, jossa on tarjolla terveellisempiä vaihtoehtoja :) Kaikki nämä seikat ovat kuitenkin hoidettavissa, eivät esteenä vaan hidasteena. Onhan se lapsikin välillä sellainen hidaste. Riippuu mitä on valmis kestämään ;)

Tämän hetkisen ruokavalioni parhaat palat ovat keitetty kananmuna ja salin jälkeen riisipasta jauheliha-tomaattimurskalla, namskis! Makuaistikin on kehittynyt ja nautin ruokien puhtaista mauista eritavalla kuin ennen. Kihlajaisissa lauantaina maistoin pienen palan keksiä, ja se maistui minun suuhuni sokerilta ja voilta, yöks. Ei ne vaan maistu enää hyviltä! (Miksi silti tekee mieli??)

Tällaisia ajatuksia on minulla nykyisistä ruuistani. Lopun häämöttäessä ensi viikolla, tulee mietittyä jatkoa ja tietoisia valintoja mitä täytyy ruokien suhteen tehdä. Onneksi saan jatkoonkin ohjenuoran, jota on paljon helpompi noudattaa kuin ruveta yksinään pähkäilemään mitä kannattaa suuhunsa laittaa. Pysy lujana Kati!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti