tiistai 6. toukokuuta 2014

Tieni ylipainoon

Että miten sitä sitten päädyttiin tällaiseen kuntoon jotta joutuu salilla hikoilla läskit pois?

En ole oikein ikinä ollut suuremmin mikään liikuntaa rakastava persoona. Olen kyllä harrastanut yhtä jos toista ja se on kestänyt aikansa, kunnes olen kyllästynyt. Mm. painia, jalkapalloa, yleisurheilua (ihan pienenä), pesäpalloa ja ratsastusta olen harrastanut, tosin vain omaksi iloksi. En ole ikinä tykännyt kilpailla liikunnallisista kyvyistäni. Enkä ole pitänyt siitä että joka viikko tiettynä päivänä ja kellonaikana pitää harrastaa, vaan tykkään tehdä silloin kun huvittaa :) Eli en ole halunnut sitoutua liikaa mihinkään harrastukseen, koska se on tavallaan vienyt harrastamisen ilon. 

Yläasteen jälkeen en oikeastaan ole harrastanut mitään liikuntaa. Tai joskus innostuin lenkkeilemään, uimaan tai pyöräilemään, mutta nekin lopahtivat nopeasti. Siinä siis ensimmäinen syy painon kertymiseen ja etenkin tähän surkeaan yleiskuntoon.

Pesäpallosta tykkään, sitä on joskus pelailtu huvikseen :)
Toinen syy on ehdottomasti ruoka, mikäs muukaan. Kukapa ei rakastaisi hyvää ruokaa? Minulla on aina ollut heikkous herkkuihin. Karkit, suklaa, suolaiset ja rasvaiset naposteltavat. Kaakao. Kun asuin kotona niin herkuttelu ei ollut ihan älytöntä. Herkkuja oli harvemmin ja muutoin syötiin ihan normaalia kotiruokaa. Tosin vihanneksia ja hedelmiä oli vähemmän, mutta en niitä ikinä ole vierastanut kuitenkaan. Viikkorahat meni usein karkkiin. Olen aina antanut liian helposti periksi mieliteoille, itsekuri minimissä.

Tästä se lähti sitten taas paino nousemaan! ps. toi pehko on järkky!!
Elämästä pitää nauttia. Ruoka on ollut aina se mikä on tuonut elämiseen nautintoa. Jos takana on paska päivä, niin suklaa kummasti piristää illalla mieltä. Syömiseen on helppo hukuttaa tunteensa.

Kliseisesti alettuani seurustelemaan painoni alkoi nousemaan. Se vähäinenkin liikunta jäi ja herkuttelu lisääntyi huomattavasti. Sen enempää ei tarvittukaan ja hupskeikkaa parissa vuodessa paino nousi miltei 20 kiloa. Aika ajoin sitä toivoo että olisi ollut enemmän järkeä päässä, mutta tässä sitä nyt ollaan.

Seurustelun alkuaikoina
Neljä tai viisi vuotta sitten sain tarpeekseni. Siltä istumalta lähdin lenkille ja liityin keventäjiin. Pudotin alle kolmessa kuukaudessa 10 kiloa. En kuitenkaan tehnyt sitä oikein, vaan halusin koko homman nopeasti alta pois. Jos jonain päivänä en lähtenyt lenkille, syyllisyydentunne oli valtava. Söin vain kaksi kolmasosaa päivän tarvittavista kaloreista ja vääränlaista ruokaa. Meni ehkä vuosi niin olin takaisin ja ylikin painon mistä lähdin.

Laihdutusurakan jälkeen 
Luonne, luonteenpiirteet on kolmas syy lihomiseen. Heikko itsekuri, laiskuus, mukavuudenhalu. En vain ymmärtänyt, miksi kiusata itseään vastustamalla mielitekoja. Jos haluan syödä suklaata, miksi en söisi? Jos tänään haluan syödä kunnon annoksen rasvaista pizzaa, miksi tyytyisin muuhun? Kyllä sitä sisimmässään tiesi, mutta ei välittänyt. Ehkä en välittänyt itsestäni tarpeeksi, en jaksanut panostaa omaan hyvinvointiini. En ole mikään vahva ihminen, vaan heikko ja herkkä. Tarvitsen jonkun potkimaan persuksille ja latelemaan ohjeet.

Raskauden aikana kiloja kertyi 14, jotka kaikki kuitenkin lähtivät puolessa vuodessa synnytyksen jälkeen. Siitä olenkin onnellinen, minun ei tarvinnut tiputtamalla tiputtaa niitä kiloja vaan imetys teki tehtävänsä. Toki kroppa muuttui, eikä kyllä parempaan suuntaan. Mutta sellainen hinta on lapsesta maksettava :)

Masu <3
Viime laihdutuksen jälkeen olen kauan siis etsinyt motivaatiota uuteen yritykseen, tällä kertaa oikealla tavalla. Alan oppia motivoimaan ja kannustamaan itseäni. Tunnen, että ollaan matkalla kohti pysyvämpää elämänmuutosta. Näiden muutaman viikon aikana ajatusmaailmani on alkanut muuttumaan ja itseluottamukseni on noususuuntainen. Paljon on töitä vielä tehtävänä, niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta prosessi on kuitenkin jo alkanut. Kirjoittaessani tätä huomaan jo kuinka eri tavalla suhtaudun liikuntaan ja ruokaan. Ja itseeni.

Vain taivas on rajana!

2 kommenttia:

  1. Todella hieno teksti ! Kosketti paljon, sillä ite oon vasta aloittanut uuden elämän pienen vauvan kanssa ja päätin aloittaa ruokaremontin ja palata säännöllisen liikunnan pariin. Mahtava postaus, vielä kerran :)! Sain tästä hirmusesti rohkeutta jakaa lähiaikoina blogissani oma tarinani painon suhteen yms :)

    http://tiitutiiakatriina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Tsemppiä sinullekin elämänmuutokseen :) Muistathan aloittaa rauhassa, kropalle täytyy kuitenkin antaa aikaa toipua raskaudesta ja synnytyksestä. Ja jos imetät niin täytyy pitää huolta riittävästä ravinnosta maidontulon takaamiseksi. Ihanaa jos tekstini rohkaisi sinua! :) Taidankin käydä kurkkimassa blogiasi :-)

      Poista