Itse olin sokea, enkä nähnyt että kiusaamista tapahtui melkein päivittäin samassa tilassa kanssani. Olen saanut kuulla tästä vasta jälkeenpäin, kiusatulta. Olisinko voinut tehdä jotain? En tiedä. Mutta tiedän, että kiusaaminen on jättänyt jälkensä häneen. Miten en ole voinut huomata!?
Tiedän toisenkin ihmisen, joka on joutunut rankan kiusaamisen kohteeksi. Hänellä oli mielessään yhä useammin synkkiä ajatuksia. Toivonkipinä eli kuitenkin sydämessä ja lopulta täyttyi. Mutta jäljet jäivät.
Minulla taas oli 'vihamies' ala-asteelta yläasteen loppuun. En vain tullut toimeen ko. henkilön kanssa ja häneltä sekä kaveripiiriltään sain kiusaamista osakseni yläasteella. En antanut sen lannistaa itseäni, minulla oli kavereita tukenani. Olimme ehkä vähän niinkuin ryhmä toistaan vastaan. Mutta me emme olleet niitä, jotka katselivat nenänvarttaan pitkin ja luulivat olevansa parempia. Pappa betalar jne..
"Ei minun lapseni ikinä!", "Se oli vain lasten leikkiä, älä ota niin tosissasi". Mistä tällaisia kumpuaa!?
Kiusaamista tapahtuu hirveän paljon. Melkein jokainen on jossain vaiheessa kiusattuna tai kiusaajana. Sanat satuttavat, eivätkä ne unohdu. Ne jättävät jälkensä.
Ajattele ennen kuin sanot. Mielipiteensä voi ilmaista myös muullakin tavoin kuin halveksumalla, väheksymällä tai syyttämällä. Jos et keksi parempaa tapaa, älä sano mitään.
Jos joskus saat negatiivista palautetta, älä alennu hänen tasolleen. Mieti, sulattele, nuku yön yli, ja anna vasta sitten vastauksesi. - Tämän tyylisen neuvon sain yhdessä työpaikassani kun sain syytöksiä niskaani, ja se on iskostunut takaraivooni.
On pöyristyttävää kuinka aikuiset ihmiset käyttäytyvät. Toki lapset ja nuoretkin osaavat olla ilkeitä, mutta aikuiset.. pahimmat kaikista.
Anonyyminä on helppo kirjoittaa oma mielipiteensä suoraan miettimättä sen kummemmin. Mutta sekin on kohdistunut jollekulle, pysähdytkö miettimään kuinka huolimattomat sanasi saattavat satuttaa?
Tässä ajattelemisen aihetta. Kommentti jättää jälkensä on noin kolmenkymmenen blogin yhteinen kampanja nettikiusaamista vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti