Kuinka sitä välillä nostaa katseensa sieltä ruudusta ja tajuaa kuinka iso osa elämästä kuluu kaikenlaisten elektroniikkalaitteiden haltioimana.
Televisio laitetaan päälle heti kun töistä tullaan. Kännykkä on lähes aina hollilla ja sitä tulee vilkuiltua useasti, aina kun jotain pitää odotella. Ajan tappamista, tyhjän täyttöä. Autossa kuunnellaan radiota, tietokoneella spotifyta (minä tosin en juurikaan). Läppärillä kuluu aika silloin kun poika nukkuu, somessa tai sarjoja katsellen. Töissäkin koko päivä tietokoneella. Myös kamera on hollilla, tosin minulla se on vain kännykässä.
Meillä televisio on yleensä taustahälynä kun ollaan kotona. Itse en ehkä aina laittaisi päälle kun en juuri katsokaan (kun vielä olin kotona pojan kanssa, saattoi kulua koko päivä ilman että avasin koko kapistusta). Nykyään tv sammuu meillä viimeistään puoli yhdeksän, puolisen tuntia ennen kuin poika menee nukkumaan. Samalla sammutellaan osa valoista ja rauhoitutaan. Poika välillä katselee jotain ohjelmia kuten Pikku Kakkosta, mutta ei yleensä jaksa kauaa keskittyä kun on jo muuta mielessä. Lempparipiirretty on Kaapo, jota yhteen aikaan katsottiin iskän kännykästä ruokapöydässä tai tietokoneella.
Kännykkä ja tietokone. Melkein sama asia nykyään :P Minulla läppäri sijaitsee nykyään makuuhuoneessa, enkä olekaan koneella kotona kuin Eetun nukkuessa. Mutta senkin edestä sitten tulee kännykkää räplättyä, facebookia ja whatsupia kiitos aktiivisen äitiryhmän :D Vertaistukea you know ;) Kyllä sitä välillä huomaa viettävänsä liikaa aikaa muissa maailmoissa, kun pitäisi olla läsnä. Oikein ärsyttää kun ei osaa jättää puhelinta rauhaan. Kai se pitäisi jättää johonkin pois käden ulottuvilta, mutta sitten ajattelee että jos joku yrittää tavoitella. Siinähän menee koko idea kännyköiden olemassaolosta, jos et ole joka hetki tavoitettavissa. No eihän se ihan niin ole, mutta mikä on ärsyttävämpää kuin se ettei joku vastaa puhelimeen?
Eetu on myös viettänyt viime aikoina vähän liikaa aikaa ruudun ääressä. Nimittäin kaivurivideoita katsellen. Viikonloppuna piti päästää suoraan päikkäreiltä 'kaivulilakkoleita' katsomaan. Mikäs parempaa kuin istua iskän sylissä tietokoneella ja katsella kun työkoneet tekevät hommiaan? Ei varmaan paljon mikään, ainakaan tuon ikäisen mielestä :D Ja kännykästähän näkyy ihan yhtä hyvin. Mutta kyllä meillä paljon muutakin ehditään tehdä kuin tuijottaa ruutuja.
Omiin yöuniin ainakin vaikuttaa jos koko päivän tapittaa kirkasta näyttöä. Eilen oli yksi sellainen päivä. Koko päivä töissä tietokoneella, sitten elokuvateatterissa ison ruudun äärellä ja heti kotona taas tietokoneelle odottamaan pojan nukahtamista. Niin ja sitten vielä vähän Walking Deadia ja nukkumaan. Kyllä pyöri silmät päässä ja uni oli levotonta kun vihdoin nukahdin. Joten kyllähän se lapseenkin vaikuttaa. Mutta meillä ei ainakaan vielä katsomalla katsota ja kun päivään kuuluu muutakin niin vielä ei tiukkoja rajoja ole vedetty; ja mehän sitä kontrolloimme.
Tästäkin aiheesta on jo varmaan reippaasti kirjoituksia. Kai samaan kategoriaan vielä yksi mahtuu :P
Koin vain eilen sellaisen ahaa-elämyksen ja piti päästä tännekin sitä ihmettelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti