Nyt olisi ehkä aika vihdoin avautua paremmin koko syksyn sivuuttamastani aiheesta. Syistä, miksi sali on jäänyt ja miksi olen ollut niin väsynyt. Fyysiset ja ne henkisetkin.
Syyskuun alussahan aloitin Fitfarmin nettivalmennuksen, joka kuitenkin oli pakko lopettaa parin viikon jälkeen. Ensin tuli ihan vaan flunssa, mutta sitten tuntui että keho ei vaan toipunut siitä ja treeni ei luistanut, jostain syystä tuli aina huono olo. Ajattelin ettei keho vain ole kunnolla palautunut, olinhan sohvaperunasta kehkeytynyt saliharrastajaksi ja paahtanut viimeisen puoli vuotta menemään.
No siinä syyskuun alussa samaan syssyyn siirtyi työpisteeni toiselle paikkakunnalle. Kasvoihin tuli ihottumaa, kurkkua kutisi ja silmät oli ihan hirveässä kunnossa, nenä koko ajan tukkoinen. Työterveydessä todettiin, että mahdollisesti oireeni johtuvat homeesta tai vastaavasta uudessa työpisteessä. Onneksi työnantaja otti tämän todesta ja asia on nyt tutkinnan alla. En ole ainut jolla on oireita. Mahdollisuus olisi minulla siirtyä takaisin vanhaan työpisteeseen, mutta en ole tehnyt hätiköityjä päätöksiä. Miksi? Koska en ollut itse vakuuttunut täysin että oireet johtuisivat vain nykyisestä työpisteestä.
Olin nimittäin kärsinyt kovasta väsymyksestä ja aloitekyvyttömyydestä heinäkuulta asti (ja kausittain sitä ennenkin). Esimerkkinä voin kertoa, että on ollut parikin päivää kun töissä vain makasin pää työpöydällä ja ajattelin nukahtavani siihen paikkaan. Kotonakaan ei jaksanut kuin maata sohvalla. Elokuussa otin yhteyttä terveydenhuoltoon ja minusta otettiin verikokeita. Verikokeiden tuloksissa oli toinen kilpirauhasarvoista hieman koholla. Väsymys oli yksi merkittävä oire parin muun ohella jotka sopivat kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kävin yksityisellä ja toisten verikokeiden tulosten perusteella minulle määrättiin tyroksiini minimiannoksella. Se ei olisi ollut ihan pakollinen, mutta olin niin kyllästynyt omaan jaksamattomuuteeni, että ajattelin olevan parempi edes koittaa jos se toisi avun, Olen nyt noin kuukauden ajan syönyt lääkettä ja voin sanoa olevani energisempi ja aikaansaavampi kuin kuukausi takaperin. Toki jaksamiseen vaikuttavat muutkin asiat, mutta kyllä uskon että lääke on auttanut.
Vielä nykyiseen työpisteeseeni liittyen. Nyt kuukauden sisään minulla todettiin kaksi poskiontelontulehdusta ja söin niihin kuurit, jotka eivät auttaneet. Viime viikolla röntgenkuvasta paljastui, että minulla on vasemmalla puolella nenässä hyvänlaatuinen kysta, joka aiheuttaa samanlaisia oireita kuin poskiontelontulehdus. Olin siis syönyt kaksi turhaa antibioottikuuria. Tämä oli toisaalta huojentava tieto, koska nyt alan olla varma etteivät kaikki oireeni kuitenkaan johdu työpisteen mahdollisista sisäilmaongelmista. Kystaan määrättiin steroidisuihketta ja jos se ei auta niin kysta mahdollisesti operoidaan pois. Ja vihdoin voin ajatella aloittavani uudestaan saliharrastusta!
On vielä yksi asia mikä tähän liittyy. Viittasin viime kirjoituksessani vuodenvaihteen jälkeen alkavaan kuntoutukseen. Se kuntoutus tarkoitti siis kognitiivista psykoterapiaa. Kyllä, näin on. Lääkäri kirjoitti kahden käynnin perusteella minulle B-lausunnon, jolla sain haettua Kelalta tukea kuntoutuspsykoterapiaan ja myöntävällä päätöksellä se alkaa ensi vuonna ja jatkuu vähintään yhden, maksimissaan kolmen vuoden ajan. Lääkärin B-lausunnossa luki diagnoosina masennus. Pojan syntymän jälkeen on ollut aikamoista vuoristorataa, onpa sen ehkä saattanut blogista ja puheista huomatakin. Lääkkeitä en ole syönyt, mutta keskusteluapua olen saanut ja sillä olen pärjännyt. Huomasimme kuitenkin, että ongelmani johtuvat minun omista alitajunnasta tulevista itseisarvoista. Huonosta itsetunnosta ja vääristyneestä minäkuvasta. Niihin siis yritetään pureutua tulevassa psykoterapiassa. Minun käsitykseni mukaan se ei ole hoito masennukseen, josta olen jo voiton puolella, vaan nimenomaan yritetään korjata minun ajatuksieni automaatioita, jotka saavat minut ajamaan itseäni alas ihan syyttä suotta. Itse olen lähdössä tähän suurella mielenkiinnolla ja odotan todella mitä tuleman pitää. :)
Voitte vain kuvitella miten sekaisin olen ajatusteni kanssa ollut koko syksyn. Home-oireet, kilpirauhasoireet, masennusoireet. Mistä sitä muka voi tietää mikä liittyy mihin vai ovatko kaikki yhtä ja samaa vaiko ihan täysin omaa kuvitelmaa?? Onneksi asiat tuntuvat nyt selkiintyvän yksi kerrallaan. Onhan tämä ollut aikamoista ramppaamista lääkäriltä toiselle, mutta on se ollut sen arvoistakin. Pikkuhiljaa, päivä kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti