Tukka hapsollaan, p*skan haju käsissä (kirjaimellisesti!), silmät lasittuneina, huokailevana istun koneen ääressä, tuijotan ruutua kuulokkeet korvilla ja yritän toipua raskaasta päivästä. Arki tuntuu ihan liian tarkoin aikataulutetulta ja, no... tylsältä ehkä? Ei siihen tarvita kuin muutama huonosti nukuttu yö ja kiukutteleva tai liian energinen taapero. Sellainen päivä oli tänään ja huomenna luultavasti paljon parempi :)
Jankutan nyt vähän samaa asiaa, mutta oikeasti pitäisi päästä jo sinne salille. Alkaa seinät kaatua päälle kun viettää kaikki päivät töissä ja kaikki illat kotona. Pakko päästä jonnekin tekemään jotain, saada ajatukset pois kotiasioista. Pakko välillä saada olla ihan vaan itsekseen. Kun vielä olen tällainen märehtijä, joka vatvoo samoja asioita pitkän aikaa pääsemättä puusta pitkälle, on pakko välillä huutaa asiat ulos, tavalla tai toisella. Salille, lenkille, paperille, kaverille..
Onneksi tuolla pikkumiehellä on usein myös hyvin positiivinen vaikutus mielialaan. On se nykyään nimittäin aikamoinen huumorimies! Keksii mitä ihmeellisimpiä juttuja ja saa meidät nauramaan hulluna kaikille hölmöyksille :D Juttua nimittäin herralla riittää. Valitettavasti hän vain on perinyt äitinsä nollasta sataan - kärsimättömyyden, kun joku asia ei heti sekunnissa onnistu. Täällä siis vuoroin huudetaan ja nauretaan, tuttua vai mitä?
Päänuppi on ollut viime päivinä ankarassa käytössä kun on monta asiaa, jotka mietityttävät syystä tai toisesta. Oma sairastelu, väsymys, vuoden alusta alkava kuntoutus ymym. Pitäisi välillä oikeasti keskittyä vain hyviin ja positiivisiin juttuihin! Onhan tässä pari sellaistakin olemassa ja huomaan niiden piristävän ja myös motivoivan taas liikkumaan ja pitämään huolta itsestäni :) Ja töissä on ihan mukava käydä, kivojen työkavereiden ansiosta. :)
Hei, eilen vihdoin ja viimein varmaan parin vuoden vitkastelun jälkeen sain aikaiseksi tehdä itselleni Spotifyhin oman soittolistan! En kotona ole juuri kuunnellut musiikkia joten se ei ole ollut tarpeellinen. Nyt kuitenkin iski musakärpänen.
Jouluun ei ole kummemmin valmistauduttu. Joulusiivous - hyi yök mikä sana! Sellaista ei täällä harrasteta. Valot löytyy ikkunoista ja lahjat ovat paketoituna, siinäpä se :) Me emme vietä joulua kotona vaan vanhempien luona, joten ei sen kummempia tarvitsekaan tehdä. Itse pidän eniten joulussa siitä kun kaikki läheiset ovat saman katon alla ja tuttu puheensorina, höösäys ja jouluruuat löytyvät ympäriltä.
Eetun 2-vuotisjuhlat odottavat heti pyhien jälkeen, niitä varten sitten vasta siivotaan! Tosin ei komeroista. Juhlia en ole vielä jaksanut stressata juurikaan. Eiköhän se riitä että Eetu saa vähän lahjoja ja vieraat jotain mahantäytettä. ;)
Jaaha, minun piti vain tulla valittamaan tylsyyttä ja raskasta päivää, mutta tästä tulikin tällainen mietiskelyoksennus. Olkoon sitten niin. Tällaista tämä nyt on. Kuvat ovat muuten sekalaista seurakuntaa taas parin viikon ajalta, eivät suinkaan tältä päivältä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti