Neljävuotias

Vuosi on taas mennyt ja mun pieni vauva ei ole enää ihan niin pieni vauva,  nyyh..

Tänään vietettiin siis Eetun neljävuotisjuhlia ja poika hukkuu nyt joulu- ja synttärilahjoihin. Herra itse on ollut oikein pirtsakalla ja onnellisella tuulella koko päivän. Kukapa lapsi ei olisi kun on omasta juhlapäivästä kyse. Ensimmäisenä aamulla ja noin tuhat kertaa pitkin päivää kyseltiin että koska ne vieraat oikein tulee ja raasu on monta kertaa puhunut joulusta vaikka se jo oli ja meni. Meille tämä vuodenvaihteen aika on kyllä yhtä juhlaa kolme viikkoa putkeen, haha.

Synttäreiden teemana oli tänä vuonna junat ja värejäkin löytyi kaikenlaisia.

   Ruokapöydälle taiteiltiin Brion junarata, jossa kulki koko juhlien ajan sähköjuna juustonaksulastin kanssa. Meiltä löytyykin jo neljä sähköveturia, ja ratoja on tehty jos jonkinlaisia. Junaratojen rakentelu on minunkin lempipuuhaa joten tämän äiskän saa helposti siihen leikkiin mukaan.

   Juhlien teemaan kuuluen toteutumme myös juna-aiheisen kakun. Löysin netistä kuvan sokerimassasta tehdystä junasta ja otin siitä mallia. Ja koska poika on samanlainen suklaasyöppö kuin äitinsä, piti kakkukin olla suklaata. Löysin erittäin hyvän kakkupohjan ohjeen täältä. Siihen vain kermat väliin ja päälle niin avot. Pöydästä löytyi kakun lisäksi Gifflar-pullia, niitä juustonaksuja ja suolaiseen nälkään hyvin maukkaaksi todettu gluteeniton piirakka ja pizzakierteitä. Hyvää ja yksinkertaista ilman suurempaa stressiä; jokavuotinen resepti juhliin.

Äidin pikkupoika on kasvanut ihan hurrrjasti vuoden aikana. Se on sellainenkin vekkuli höpönassu ja osaa kyllä lyödä jutut ihan leikiksi. Onpa alkanut ilmestyä entistä enemmän viime aikoina sellaista pojille tyypillistä konhotusta ja riehumista enkä tiedä mihin se rauhallinen poikanen on hävinnyt. 

Mä en kestä kuinka fiksu tyyppi tuo on ja miten sillä voi olla niin hyvät hoksottimet. Ja muisti!! Todellakin saa miettiä mitä pojan aikana puhuu, lipsahdukset nimittäin kostautuvat kyllä ja yleensä äidille häpeällisesti jossain julkisella paikalla. 

Välillä olen ihan varma että Eetulla on kuulossa vikaa. Kuten hän itsekin kerran totesi; omistaa kyllä korvat, mutta ne eivät aina toimi. No ei todellakaan, vaikka sanoisi vähän korkeammalla äänelläkään. Melkein kuin tyhjille seinille jakelisi käskyjä suurimman osan päivästä. Ilmankos päivät kuluvat niin nopeasti kun aika kuluu syömiseen, pukemiseen ja vessakäynteihin.

Eetu on kyllä aika rento tyyppi ja hyvin sopeutuvainen. Hän tykkää viettää aikaa ihan vaan kotona leikkien, mutta lisäksi viihtyy niin kylässä, reissussa, shoppailemassa tai mitä ikinä keksitäänkään. Kunhan on maha täynnä ja nukuttu tarpeeksi, kaikki on hyvin. Tai no ainahan niitä kiukkupäiviä on, itse kullakin, mutta normaalitilanteessa Eetu on hyvin reipas ja iloinen, touhukas pojannassikka.

Kuten kuvasta näkyy, lempparilahja oli tämän tulevan maajussin mieleen. Meiltä kyllä löytyy traktoreita joka lähtöön, ja kylvökone, lakaisukone, peräkärryjä, puimuri, lietesäiliö, kyntöaura jnejne. Minä en noista tiedä sitten yhtään mitään mutta onneksi poika selostaa innokkaasti kun äiti on ihan pihalla. Maatilahommien lisäksi poika on kova rakentelemaan kaikenkarvaisia koneita millä pärrää ympäri tupaa. Mielikuvitusta löytyy kirjaimellisesti naurettavuuteen asti ja välillä tulee pitkiä tarinoita missä ei ole päätä ei häntää. 

Jästipää tuo kyllä on ja tiukkoja neuvotteluja käydään koko ajan ihan kaikesta. Toki viimeinen sana on aikuisella, mutta onhan se hyvä että poika tietää mitä tahtoo ja myös kertoo sen. Mutta välillä kun on kyse vaikkapa yövalon väristä niin toivoisin pääseväni vähän helpommalla. 

Hoidossa Eetu on aina viihtynyt ja siellä leikitään niin itseä nuorempien kuin vanhempienkin kanssa. Poika tulee hyvin toimeen ikätovereidensa kanssa, mutta pientä alkujännitystä on aina uusia ihmisiä kohdatessa ja hyvähän se on ensin tutkia kauempaa millainen on uusi tuttavuus. 

Poika osaa jo pukea itse jos vain viitsii (ihan samoin kun osaa kävellä jos vain jaksaa, omistaa kyllä jalat vaikka nekin tuntuvat olevan välillä unohduksissa), vessassa osaa käydä jos joku muistaa komentaa sinne - tässä on hieman parantamisen varaa. Pissa lämmittää housuissa niin mukavasti että miksipä sitä pöntölle menisi ollenkaan. Pienellä motivoinnilla kuitenkin onnistuu. Sanavarasto on edelleen laaja ja puhe on hyvää, vain R-kirjain puuttuu enää ja luulen että sekin jo tulossa. Pientä yövaeltelua on viimeaikoina ollut ja paras paikka nukkua on äidin ja iskän välissä. Mitään suurempia stressinaiheita ei kyllä ole ollut mitä nyt ne kuurot korvat ajavat välillä hulluuden partaalle... vaikka nekin taitavat kuulua vain ikään.

Meidän neljävee on kyllä hurjan paljon muutakin kuin ylläolevaa, mutta on se vaan tärkein, ihanin ja rakkain tyyppi ikinä. <3