Projekti: Ensi kesänä estradilla

Olen saattanut muutamalle jo mainita tästä uudesta harrastuksestani. Mahdollisesti jopa hehkuttanut into piukeena. Minkäs sille mahtaa jos on niin tärinöissään jostakin. Löysin taas jotain uutta itsestäni innostumalla näin paljon uudesta harrastuksesta. Täytyy näemmä vain olla tarpeeksi kivaa tekemistä. Eikä yhtä mahtavaa porukkaa niin helpolla löydäkään! 

Olen ollut mukana tekemässä kesäteatterinäytelmää, siis ihan lavalla! Näyttelemässä! Tai ainakin yritän jotain sen suuntaista. Toivoa sopii että pääsen edes kohtuulliseen lopputulemaan roolihahmoni kanssa. Onneksi on reilusti aikaa vielä. Tammikuun lopulla aloitettiin ja ensi-ilta on sitten heinäkuussa. Lumien sulettua olemme saaneet jo viikon verran harjoitella jopa ihan varsinaisella näyttämöllä. Vesisateesta viis, kuten tänään todettiin ja vähän kastuttiin. :)

Hirveästi en kuvia laita enkä näytelmästäkään tee mitään juonipaljastuksia, joten tervetuloa katsomaan sitten kesällä! 

Sata sataa ropisee, mutta ei se haittaa!

Minua ei tosiaan ihan hirveästi tarvinnut houkutella lähtemään mukaan. Olen aina vähän salaa haaveillut pääseväni joskus näyttelemään. En ole vain ikinä uskaltanut enkä uskonut että minusta olisi siihen. Tämä mahdollisuus tulikin nyt erittäin hyvään saumaan. Tätini, joka ohjaa näytelmää, ja terapeuttini molemmat kovasti rohkaisivat minua tähän muiden ohella. Ja kun olen tällainen yllytyshullu ja kiinnostustakin oli niin rohkaisin mieleni. Kyvyistäni en tosiaan tiedä, mutta ihan hemmetin kivaa mulla on kyllä ollut :D Otsikossa lukee Projekti sen takia että tämän harrastuksen (en tiedä onko harrastus ihan oikea sanaa kuvaamaan, mutta olkoon) on tarkoitus myös saada minut oppimaan itsestäni asioita ja löytämään asioita joita en ehkä uskoisi itsessäni olevankaan. 

Totta kai myös perheen kanssa keskustelimme asiasta. Tämä on kuitenkin sellainen projekti mihin sitoudutaan ja se vie aikaa. Treenejä on ollut 1-3 kertaa viikossa ja kuluneella viikolla jopa viidet. Se tarkoittaa siis miehelleni paljon hoitovastuuta pojasta. Toki vastapainoksi sitten minä vietän vapaa-iltoina aikaa pojan kanssa ja koitamme saada yhteistä aikaa välillä ja pyörittää sitä arkeakin kotitöineen kaikkineen. Aikamoista hullunmyllyä on välillä, mutta minulle se on sen arvoista.

Kyllä vain huomaa kuinka tärkeää on olla jotain muutakin elämää työn ja kodin lisäksi. Vaikka kuinka olisi huono päivä ja väsyttäisi tai kiukuttaisi, ei voi näytelmätreenien jälkeen muuta kuin olla hyvällä tuulella. Siellä saa unohtaa kaikki kiukut ja murheet ja olla aivan jotain muuta. Porukan hyviä juttuja unohtamatta tietysti :P Siellä saan olla ihan sellainen kuin olen ja minulle se on tosi tärkeää. Kuinka paljon paremmin jaksaakaan sitten kotona ja töissäkin olla ja touhata kun on jotain mitä odottaa, se vaan kummasti piristää.

Toki olen kyllä vähän sellainen että jos innostun jostain niin keskityn asiaan niin täysillä että kaikki muu välillä unohtuu. Välillä pitää muistuttaa itselleen että vielä on se työ, koti, perhe ja ystävät jotka tarvitsevat oman osansa huomiostani. Ja kun en poikaa välillä näe kunnolla moneen päivään, saattaa omaatuntoa kolkuttaa. Mutta olen tähän projektiin nyt tietoisesti sitoutunut ja toivon kaikkien ymmärtävän että tämä on nyt tällä hetkellä, eikä jatku loputtomiin. Aina täytyy jostain joustaa, minä en ainakaan ihan kaikkeen pysty. Terapiassakin pitää jaksaa käydä ja koittaa kehittyä, tosin siihen näytelmä vaikuttaa vain positiivisesti.

 Tässä nyt taas pitkästä aikaa kuulumisia ja syy siihen miksi aika on ollut niin pitkä kirjoitusten välissä. Toki kaikkea muutakin on puuhailtu tässä, mutta tuntuu loogiselta kirjoittaa aiheesta, jonka parissa vietän enimmän vapaa-aikani :)