Kolmevuotiaan pojan huone

Vihdoin, vihdoin se on valmis! 

Pojan huoneen sisustus nimittäin. Minuun iski pieni sisustuskärpänen tuossa muutama viikko takaperin ja monenmonenmonen tunnin nettisurffailun, kaupoissa kiertämisen ja autotallissa hiomapölyssä vietetyn ajan jälkeen minulla on esitellä teille uudistettu huone. 

Tämän projektin aikana olen taas hieman kehittänyt luovuuttani ja tehnyt havaintoja itsestäni. Huomasin että värien yhteensopivuus on minulle hyvin tärkeää ja värien täytyy olla kirkkaita. Pastellisävyt on ihan nounou. Lisäksi sisustuksessa käytettävien värien täytyy olla just eikä melkein samaa sävyä, ei voi olla siis kahta eri keltaista. Siksi ehkä sitä tavaroiden metsästystä on saanutkin harrastaa aika tavalla. 

Ihan ensimmäisenä ostin uuden maton. Se tuli paikallisessa liikkeessä vastaan ja varmasti tiedätte että kun se oikea tulee kohdalle, ei voi vain kävellä ohi ;) Niinpä raahasin tämän aika kookkaan ihanuuden vaunulenkin varrelta kotiin. Ja sain muuten kaupassa erittäin hyvää palvelua, kiitos Ideakulma!

Seuraavaksi löysin Jyskistä tyynyn. Tyynyn kolmionmalliset muodot ja niiden värit miellyttivät silmää. Tästä sain myös inspiraation lisätä alkuperäisen retrokeltaisen ajatuksen sekaan vähän petroolia. Se osoittautuikin aika vaikeaksi väriksi, koska tällä hetkellä ei löydy tätä värilajia juurikaan. Tulipa vain huomattua.

Sitten piti saada edellisen limenvihreän valaisimen tilalle jotain uutta. Etsiskelin kaikenlaista päättämälläni väriskaalalla, joka sisälsi siis retrokeltaisen, tumman petroolin, valkoisen ja mustan. Koska Eetun huone oli aika pieni, ei valaisin saanut olla mikään jättisuuri ja näköalan peittävä. Päädyin sitten taas pitkien googlettelujen jälkeen tähän Kodin1:stä tilattuun mustaan valaisimeen. Mielestäni tässä oli kivaa ajatusta lastenhuoneeseen, vähän leikkisä, mutta kuitenkin hyvin ajaton.

Koska huoneesta lähti aika paljon säilytystilaa pois ja huonekalut olivat aika matalia, halusin seinälle jonkinlaisen hyllyn tilaa täyttämään. Alun perin tarkoitus oli laittaa siihen kirjoja, mutta tottakai mieli muuttui matkan varrella. Tämä oli ehkä haastavin vaihe sisustamisessa. Itse hylly oli helppo toteuttaa (kiitos ukolleni <3), mutta oli vaikeaa päättää millaisen hyllykön haluan. Kauan etsin ensin jotain mustaa, ja tietenkin valmista hyllykköä. Kivannäköisiä kyllä löytyikin, mutta hinnat kohosivat niin korkeiksi että ei kyllä kukkaro olisi ollut kovin suopuisa. 

Jossain vaiheessa kun olin tuijotellut pojan huoneen seiniä, tajusin että hyllykön on sittenkin oltava valkoinen. Lisäksi päädyin jatkamaan samaa ajatusta kuin kattovalaisimessa. Hyllykön piti olla avoin, ettei pienestä huoneesta tule vielä ahtaampaa. No, ei se budjettiongelmaan vielä oikein auttanut. Sitten vihdoin ja viimein tuli yhdestä blogista vastaan niiden kalliiden hyllyköiden DIY-versio ja se oli myös rakkautta ensi silmäyksellä. Toki vietin taas muutamia hetkiä pojan huoneen ovella koittaen hahmottaa hyllyä seinään, mutta olin varma että se sopisi siihen täydellisesti ja näin kävi.

Tässä vaiheessa sain myös sopivasti tutulta tuon valkoisen lipaston lelujen säilytykseen. Halusin siis tehdä pojan huoneesta vaaleamman ja kaikki loputkin tummat huonekalut saivat kyytiä. Lipasto tuntui kuitenkin kaipaavan täyden valkoisen sijaan vähän kontrastia. Meillä on olohuoneessa valkoiset kalusteet mustalla kannella ja sattuipa eteen Minimanissa Vallilan D-C-Fixiä eli kontaktimuovin tapaista huonekalupäällystettä. Ja vielä aikalailla olohuoneen kantta vastaava väri ja kuviointi. No rullallinen lähti mukaan ja hyvä siitäkin tuli, vaikka kovassa flunssassa sitä tuohon väänsinkin!

Hei taisinpa muuten vähän huijata. Nämä seinätarrathan minä ihan ensimmäisenä ostin. Mutta se tapahtui vähän ennen sisustuskärpäsen puraisua (eihän kärpäset pure..?), vai tästäkö se kaikki lähtikin? Eetu-poika nimittäin repi vanhan seinätarran irti ja seinä näytti sitten niin tyhjältä että jotain teki mieli laittaa tilalle. Nämä tarrat satuin löytämään Halpa-Hallista ihan sattumalta. Poika kun on sellainen kaivurihullu ettei näitä voinut kauppaankaan jättää. Joo, tästä se varmaan lähti, koska eihän nämä keltaiset työkoneet mihinkään limenvihreään sopineet ;) Kalliiksi kävi kahdeksan euron seinätarrat.

Tämän puisen arkun on kummisetäni tehnyt äidilleni varmaankin hänen syntymänsä aikoihin. Äiti antoi sen minulle ja tämä on kulkenut mukanani joka muuton yhteydessä. Tämä on kuitenkin ollut aina vähän sellainen ylimääräinen kaluste tyhjää tilaa täyttämässä. Nyt tarvitsin pojan huoneeseen jonkun paikan vähän isommillekin leluille ja siitä se ajatus sitten lähti. 

Alunperin arkku on ollut vaalean puun värinen ja sitten petsasin sen jossain vaiheessa tummaksi. Tumma sai kuitenkin väistyä ja ensimmäistä kertaa ideoin ja toteutin tällaisen kädentaito-projektin ihan itse! Hain maalia, hioin, ruuvasin, mies spreijasi nuo metalliosat uudelleen, maalasin, ruuvasin taas vähän ja valmista tuli. Olipa homma, mutta oli se sen arvoista. Oikein silmiä hivelee ja arkku pääsi hyvään käyttöön. Poikakin oli niin malttamaton ja kyseli koko ajan koska on valmista. Veteli hänkin telalla maalia vähän tuohon kanteen kun halusi välttämättä osallistua projektiin.

Matkan varrella löysin myös Annon keltaisen hyllyn seinään, samanmerkkiset verhot ja vielä tummanpetroolin kellon. Verhot ovat ainoat mitkä vielä arveluttaa, riiteleekö kuvio liikaa tapetin kanssa? No kuitenkin, tällainen siitä nyt sitten tuli:

Paljon sainkin tekstiä aikaan tästä aiheesta, vaikka varmaan kuvatkin olisivat riittäneet. 

Mutta mitäs sanotte? :)