Pikkuhiljaa, päivä kerrallaan.

Nyt olisi ehkä aika vihdoin avautua paremmin koko syksyn sivuuttamastani aiheesta. Syistä, miksi sali on jäänyt ja miksi olen ollut niin väsynyt. Fyysiset ja ne henkisetkin.

Syyskuun alussahan aloitin Fitfarmin nettivalmennuksen, joka kuitenkin oli pakko lopettaa parin viikon jälkeen. Ensin tuli ihan vaan flunssa, mutta sitten tuntui että keho ei vaan toipunut siitä ja treeni ei luistanut, jostain syystä tuli aina huono olo. Ajattelin ettei keho vain ole kunnolla palautunut, olinhan sohvaperunasta kehkeytynyt saliharrastajaksi ja paahtanut viimeisen puoli vuotta menemään. 

No siinä syyskuun alussa samaan syssyyn siirtyi työpisteeni toiselle paikkakunnalle. Kasvoihin tuli ihottumaa, kurkkua kutisi ja silmät oli ihan hirveässä kunnossa, nenä koko ajan tukkoinen. Työterveydessä todettiin, että mahdollisesti oireeni johtuvat homeesta tai vastaavasta uudessa työpisteessä. Onneksi työnantaja otti tämän todesta ja asia on nyt tutkinnan alla. En ole ainut jolla on oireita. Mahdollisuus olisi minulla siirtyä takaisin vanhaan työpisteeseen, mutta en ole tehnyt hätiköityjä päätöksiä. Miksi? Koska en ollut itse vakuuttunut täysin että oireet johtuisivat vain nykyisestä työpisteestä. 

Olin nimittäin kärsinyt kovasta väsymyksestä ja aloitekyvyttömyydestä heinäkuulta asti (ja kausittain sitä ennenkin). Esimerkkinä voin kertoa, että on ollut parikin päivää kun töissä vain makasin pää työpöydällä ja ajattelin nukahtavani siihen paikkaan. Kotonakaan ei jaksanut kuin maata sohvalla. Elokuussa otin yhteyttä terveydenhuoltoon ja minusta otettiin verikokeita. Verikokeiden tuloksissa oli toinen kilpirauhasarvoista hieman koholla. Väsymys oli yksi merkittävä oire parin muun ohella jotka sopivat kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kävin yksityisellä ja toisten verikokeiden tulosten perusteella minulle määrättiin tyroksiini minimiannoksella. Se ei olisi ollut ihan pakollinen, mutta olin niin kyllästynyt omaan jaksamattomuuteeni, että ajattelin olevan parempi edes koittaa jos se toisi avun, Olen nyt noin kuukauden ajan syönyt lääkettä ja voin sanoa olevani energisempi ja aikaansaavampi kuin kuukausi takaperin. Toki jaksamiseen vaikuttavat muutkin asiat, mutta kyllä uskon että lääke on auttanut.

Vielä nykyiseen työpisteeseeni liittyen. Nyt kuukauden sisään minulla todettiin kaksi poskiontelontulehdusta ja söin niihin kuurit, jotka eivät auttaneet. Viime viikolla röntgenkuvasta paljastui, että minulla on vasemmalla puolella nenässä hyvänlaatuinen kysta, joka aiheuttaa samanlaisia oireita kuin poskiontelontulehdus. Olin siis syönyt kaksi turhaa antibioottikuuria. Tämä oli toisaalta huojentava tieto, koska nyt alan olla varma etteivät kaikki oireeni kuitenkaan johdu työpisteen mahdollisista sisäilmaongelmista. Kystaan määrättiin steroidisuihketta ja jos se ei auta niin kysta mahdollisesti operoidaan pois. Ja vihdoin voin ajatella aloittavani uudestaan saliharrastusta!

On vielä yksi asia mikä tähän liittyy. Viittasin viime kirjoituksessani vuodenvaihteen jälkeen alkavaan kuntoutukseen. Se kuntoutus tarkoitti siis kognitiivista psykoterapiaa. Kyllä, näin on. Lääkäri kirjoitti kahden käynnin perusteella minulle B-lausunnon, jolla sain haettua Kelalta tukea kuntoutuspsykoterapiaan ja myöntävällä päätöksellä se alkaa ensi vuonna ja jatkuu vähintään yhden, maksimissaan kolmen vuoden ajan. Lääkärin B-lausunnossa luki diagnoosina masennus. Pojan syntymän jälkeen on ollut aikamoista vuoristorataa, onpa sen ehkä saattanut blogista ja puheista huomatakin. Lääkkeitä en ole syönyt, mutta keskusteluapua olen saanut ja sillä olen pärjännyt. Huomasimme kuitenkin, että ongelmani johtuvat minun omista alitajunnasta tulevista itseisarvoista. Huonosta itsetunnosta ja vääristyneestä minäkuvasta. Niihin siis yritetään pureutua tulevassa psykoterapiassa. Minun käsitykseni mukaan se ei ole hoito masennukseen, josta olen jo voiton puolella, vaan nimenomaan yritetään korjata minun ajatuksieni automaatioita, jotka saavat minut ajamaan itseäni alas ihan syyttä suotta. Itse olen lähdössä tähän suurella mielenkiinnolla ja odotan todella mitä tuleman pitää. :) 

Voitte vain kuvitella miten sekaisin olen ajatusteni kanssa ollut koko syksyn. Home-oireet, kilpirauhasoireet, masennusoireet. Mistä sitä muka voi tietää mikä liittyy mihin vai ovatko kaikki yhtä ja samaa vaiko ihan täysin omaa kuvitelmaa?? Onneksi asiat tuntuvat nyt selkiintyvän yksi kerrallaan. Onhan tämä ollut aikamoista ramppaamista lääkäriltä toiselle, mutta on se ollut sen arvoistakin. Pikkuhiljaa, päivä kerrallaan. 

Mietiskelyoksennus

Tukka hapsollaan, p*skan haju käsissä (kirjaimellisesti!), silmät lasittuneina, huokailevana istun koneen ääressä, tuijotan ruutua kuulokkeet korvilla ja yritän toipua raskaasta päivästä. Arki tuntuu ihan liian tarkoin aikataulutetulta ja, no... tylsältä ehkä?  Ei siihen tarvita kuin muutama huonosti nukuttu yö ja kiukutteleva tai liian energinen taapero. Sellainen päivä oli tänään ja huomenna luultavasti paljon parempi :) 

Jankutan nyt vähän samaa asiaa, mutta oikeasti pitäisi päästä jo sinne salille. Alkaa seinät kaatua päälle kun viettää kaikki päivät töissä ja kaikki illat kotona. Pakko päästä jonnekin tekemään jotain, saada ajatukset pois kotiasioista. Pakko välillä saada olla ihan vaan itsekseen. Kun vielä olen tällainen märehtijä, joka vatvoo samoja asioita pitkän aikaa pääsemättä puusta pitkälle, on pakko välillä huutaa asiat ulos, tavalla tai toisella. Salille, lenkille, paperille, kaverille..

Onneksi tuolla pikkumiehellä on usein myös hyvin positiivinen vaikutus mielialaan. On se nykyään nimittäin aikamoinen huumorimies! Keksii mitä ihmeellisimpiä juttuja ja saa meidät nauramaan hulluna kaikille hölmöyksille :D Juttua nimittäin herralla riittää. Valitettavasti hän vain on perinyt äitinsä nollasta sataan - kärsimättömyyden, kun joku asia ei heti sekunnissa onnistu. Täällä siis vuoroin huudetaan ja nauretaan, tuttua vai mitä?

Päänuppi on ollut viime päivinä ankarassa käytössä kun on monta asiaa, jotka mietityttävät syystä tai toisesta. Oma sairastelu, väsymys, vuoden alusta alkava kuntoutus ymym. Pitäisi välillä oikeasti keskittyä vain hyviin ja positiivisiin juttuihin! Onhan tässä pari sellaistakin olemassa ja huomaan niiden piristävän ja myös motivoivan taas liikkumaan ja pitämään huolta itsestäni :) Ja töissä on ihan mukava käydä, kivojen työkavereiden ansiosta. :)

Hei, eilen vihdoin ja viimein varmaan parin vuoden vitkastelun jälkeen sain aikaiseksi tehdä itselleni Spotifyhin oman soittolistan! En kotona ole juuri kuunnellut musiikkia joten se ei ole ollut tarpeellinen. Nyt kuitenkin iski musakärpänen.

Jouluun ei ole kummemmin valmistauduttu. Joulusiivous - hyi yök mikä sana! Sellaista ei täällä harrasteta. Valot löytyy ikkunoista ja lahjat ovat paketoituna, siinäpä se :) Me emme vietä joulua kotona vaan vanhempien luona, joten ei sen kummempia tarvitsekaan tehdä. Itse pidän eniten joulussa siitä kun  kaikki läheiset ovat saman katon alla ja tuttu puheensorina, höösäys ja jouluruuat löytyvät ympäriltä. 

Eetun 2-vuotisjuhlat odottavat heti pyhien jälkeen, niitä varten sitten vasta siivotaan! Tosin ei komeroista. Juhlia en ole vielä jaksanut stressata juurikaan. Eiköhän se riitä että Eetu saa vähän lahjoja ja vieraat jotain mahantäytettä. ;)

Jaaha, minun piti vain tulla valittamaan tylsyyttä ja raskasta päivää, mutta tästä tulikin tällainen mietiskelyoksennus. Olkoon sitten niin. Tällaista tämä nyt on. Kuvat ovat muuten sekalaista seurakuntaa taas parin viikon ajalta, eivät suinkaan tältä päivältä :D

Salikaipuu

Pakko kai pitkästä aikaa jotain kuulumisia kirjoitella omasta elämänmuutosprojektistani.

Eilen

Noh, eipä siinä ole paljon kirjoiteltavaa, koska koko projekti on ollut jonkinasteisessa horros-tilassa jo pari kuukautta. Olen käynyt viimeksi salilla 27.10 ja sitä ennenkin oli kuukauden tauko. Ruokavalio on ollut pääosin sellainen 'syön mitä huvittaa', mutta toki olen huomannut että jotain hyviä ruokailutottumuksia on kesästä jäänyt. Syitä taukoon on monia ja osa on minusta riippumattomia. Yksi iso syy oli varmaan se, etten vaan pysty(nyt) uskomaan että voisin onnistua ja saavuttaa tavoitteeni. Sitten ruokavalio ja sali alkoi tökkiä ja sain tarpeekseni. Ajattelin että joko kunnolla tai ei ollenkaan. Kai se syysväsymyskin otti vallan. Olen kyllä isosti pettynyt itseeni, mutta samalla tiedän, että tauko tuli tarpeeseen. 

Salikaipuu on välillä välähdellyt mielessä ja oma turvonnut olo inhottaa. Tuntuu että näytän nyt ihan samalta kuin koko projektin alussa, vaikka kiloja ei ole tullut takaisin kuin 1(-2), mutta liikkumattomuus ja turvotus tuo senttejä takaisin kroppaan. En koe, että minun olisi enää pakko laihduttaa (vaikkakin saatan ehkä sen 5 kiloa vielä jossain vaiheessa puristaa kun pääsen vauhtiin), mutta haluan takaisin sen sporttisen ja timmimmän mimmin. 

   Niinpä eilen kävin lataamassa salikorttiini muutaman käyntikerran. Ajattelin nyt joulunaikaan pikkuhiljaa aloittaa taas käymään ja kuulostella miten kroppani reagoi treeniin. Ja ruokavaliotakin on sen verran tarkistettu, että karkkipäivä on vain kerran viikossa ja päivän 5 ateriaa ovat suurinpiirtein lautasmallin mukaisia. Hiilarit ja sokeri on edelleen heikkous, tuntuu vaikealta keksiä syömistä mikä ei noita sisältäisi. Maitorahkat ovat vielä kaupan hyllyllä, ällöttää pelkkä ajatuskin. Skyr-rahkoja olen nyt syönyt, vaikka ne eivät ihan paras vaihtoehto olekaan.

Sokeriaddiktio on todellista. Sitä ei edes huomaakaan kuinka se vie sinua mennessään, katala otus Ja siitä on pirun vaikea päästä irti, koska makeanhimo äityy välillä niin valtavaksi. Parasta on siis aloittaa karkkilakko ja minulla varmaan toimisi parhaiten ihan totaalinen herkkulakko, mutta vielä en siihen pysty. Loppuvuoden pyhien jälkeen (joo, tähän on tosi monta hyvää tekosyytä) tiukennan taas lisää. Olen vain todennut, en minun pitää edetä t-o-d-e-l-l-a h-i-t-a-a-s-t-i, että pääkin pysyisi perässä.

Olen tauon aikana toitottanut itselleni, että minä EN HALUA palata takaisin entiseen, ja se ajatus onneksi vaikuttaa positiivisesti arjessa. En ole siis totaaliluovuttanut (vaikka siltä välillä tuntuu), vaan kerään lisää motivaatiota ja uskoa itseeni. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä kuuntelemaan Fitfarmin luentoa ja sieltä uskon saavani taas hyvää buustia jatkoon. Kyllä se urheilullinen ja hyväkuntoinen Kati sieltä taas löytyy kun tarpeeksi kaivellaan!

I want that back!