Kipinä

Vihdoin, suurinpiirtein viime merraskuun paikkeilla, koitti päivä jota en ikinä uskonut näkeväni. Salikärpänen puraisi! Siis en miljoonassa vuodessakaan uskonut, että joku päivä hingun kuntosalille! En ole ikinä oikeastaan käynyt paria yksittäiskertaa lukuunottamatta - nekin monta vuotta sitten - ja nyt sitten jostain kumpusi halua ja motivaatio lähteä.

Tämän vuoden toisena päivänä marssin siis paikalliselle kuntosalille ja ostin 10 käyntikertaa. Ehei, salillakäynti ei ollut mikään uudenvuodenlupaus, vaan odottelin joululahjarahoja joille tulikin mielestäni hyvää käyttöä :) Ja kymmenen kertaa ostin siksi, että niiden aikana ehdin tutustua uuteen harrastukseeni, ja näen onko tämä se mun juttu. Olin siis vähän skeptinenkin, koska usein kyllästyn alun jälkeen, enkä halunnut että saliharrastuksesta tulee pakkopullaa vain siksi että ostin kalliin jäsenyyden. 

Jostain syystä halusin pitää asian itselläni, enkä kertonut edes miehelleni ennen kuin ensimmäistä kertaa tulin innosta puhkuen salilta kotiin. Ehkä sen takia että halusin tämän olevan mun oma juttu. Enkä myöskään halunnut luoda itselleni paineita toitottamalla asiasta suureen ääneen vain todetakseni myöhemmin ettei se ollutkaan kivaa. Ensimmäistä kertaa ikinä oli asia jonka halusin pitää iiiihan omana tietonani :D 

Haluan siis että harrastus on sellainen minne on kiva lähteä ja sitä odottaa innolla, eikä vain siksi kun on 'pakko'. Ensimmäiset pari viikkoa olisin voinut rynnätä salille vaikka joka päivä, mutta koska minun uusi mottoni on 'hiljaa hyvä tulee' ja tietenkin pikkuinen lapsenvahtiongelma siinä tuli vastaan, ajattelin että käyn 1-2 kertaa viikossa. Sen kaksi kertaa viikossa olenkin käynyt ja se tuntuu olevan hyvä määrä koko perheelle :) Minä saan omaa aikaa pari tuntia viikossa ja mieskin saa pojan kanssa rauhassa touhata ilman minun mäkätystäni :P Tekee hyvää pääkopalle vähän purkaa turhautumisia ja vieläpä oikeaa kanavaa pitkin.

Treenit alkakoon!

Pakko muuten mainita tuosta kuvasta, että varmana moni tietää etten erityisemmin pidä pinkistä, ja tuossahan sitä vilahtaa niin kengissä kuin paidassakin. Syynä on yksinkertaisesti se, ettei oikeasti tällaisesta pikkukaupungista vain löydy naisille kuin ehkä yksi vaihtoehto kymmenestä mikä ei olisi pinkki. Halusin hyvät kengät ja nuo olivat ainoat hyväntuntuiset. Kyllä taidan siis tuon pikkiriikkisen pinkin sietää :) Ja tietty paita pitää sopia väreihin :P Mutta mitään possua en itsestäni tee eli häivähdys riittää!

Tiistaina käytiin siskojeni kanssa kaikin salilla ja pikkusisko vähän opetti omia salioppejaan kokeneempana :) Hyvin on lähtenyt salitreenit käyntiin ja koko ajan opin uusia juttuja, eikä kyllästyminen ole vielä iskenyt, vaikka pari kertaa on vähän mennyt nihkeästi kun ei ole saanut kunnon draivia päälle. Kymmenen kertaa on käytetty ja nyt otin kolmen kuukauden jäsenyyden, ehkä ensi kerralla uskallan sitten jo ottaa sen vuoden ;)

Ja tosiaan en ole millään laihdutuskuurilla tai ainahan sitä vähän yrittää, vaan kuntosali on mun uusi harrastus, kunnonkohottaja ja turhautumien purkamiskanava, suosittelen!