Tirkistelyä

Pari viikkoa sitten poika siirrettiin omaan huoneeseen nukkumaan. Valitin miehelle kun oli vaikea tietää onko pojalla tutti suussa vai ei, kun ovi oli kiinni ja jos sen meni avaamaan, niin tietenkin tyyppi heräsi. Mies asensikin tirkistelykameran pinnasänkyyn ja nyt on helppo olohuoneesta koneelta katsoa onko herra hereillä vai ei. :)


Parhaillaan sikeitä vetämässä <3

Turhakkeeksi sanoisi joku ja ehkä niinkin, mutta on tuo kamera ollut kätevä, koska pojasta on tullut niin ovela että on sängyssään pitkiä aikoja hereillä päästämättä ääntäkään, enkä siksi kuule itkuhälyttimestä (joka kaiken lisäksi on makuuhuoneessa) mitään. Tästä on hyvä tarkistaa nukutaanko vai ei. Ja iltaisin elän aina pientä jännitysnäytelmää tuijottamalla kamerasta välillä kuinka peitto ja poika heiluu, herääkö vai eikö herää :D

Laatuaikaa

Aamulla pakkasin pojan ja pari kassillista tarvikkeita autoon ja hurautin vanhempieni luo. Poika jäi ensimmäistä kertaa sinne päiväksi hoitoon ja saimme miehen kanssa viettää tärkeää kahdenkeskistä aikaa huikeat 8 tuntia! Mutta kyllä oli vain tälle äitille vaikeaa ja haikeaa, siksi sitä onkin venytetty tähän saakka :P Mutta niinkuin monessa muussakin asiassa, päättäminen ja lähteminen oli vaikeinta ja kotiin tultuani jäikin murehtimiset taka-alalle ja vietettiin miehen kanssa kiva päivä kylpemisen, saunomisen, ravintolaruoan ja elokuvissakäynnin merkeissä.


Rennot ja kevyet vaatteet päälle ja leffaan!

Nyt jaksaa taas paahtaa arkea hetken aikaa ja jatkossa voin hyvin mielin luovuttaa pojan hoitoon, ehkä vähän useamminkin kuin kerran 5 kuukaudessa :D