Vain vauvat käyttää tuttia.
Meidän vauva on ollut oikea tuttimaakari ja se on ollut välistä niin tärkeä että pitää vähän itkuakin tihrustaa jos äiti vaikka sieltä takan päältä sen tutin lykkäisi suuhun. Ja niinhän se lykkää, ainakin silloin kun ei vaan jaksa kuunnella vinkumista.
Meillä on jo pitkään ollut tutti käytössä vain unilla, kipeänä ja erikoistapauksissa joskus muutenkin. En ole pitänyt mitään kiirettä tutista luopumisen suhteen, ajattelin että sitten vasta kun poika ymmärtää paremmin ja viedään vaikka oraville yhdessä. Pari kuukautta sitten kuitenkin aloin ajatella josko pian olisi hyvä aika, hampaidenkin takia. Tässä on kuitenkin sairasteltu ja itse en ole vaan jaksanut ajatella vapaaehtoisesti luopuvani hyvistä yöunista, kukapa haluaisikaan?
Viime viikolla kun poika oli kipeänä ja vinkui tutin perään koko ajan, alkoi koko kapistus ärsyttää minua. Puhuin pojalle että annetaan tutit sitten Aarre-vauvalle kun seuraavaksi nähdään. Eetu ei oikein ollut aina samaa mieltä ja ilmoitti olevansa vielä pikkuinen poika joka tarvii tuttiaan. Ei me sitten annettukaan tutteja vauvalle.
Viime lauantaina takassa paloi valkea. Eetu pyysi tuttia ja minä leikilläni sanoin että sellaiset kapistukset pitäisi heittää takkaan. Eetuhan sanoi heti että Joo! ja minä tartuin heti tilaisuuteen ja niin katselimme kun tutti roihusi takassa. Sinne meni ja takaisin ei saa.
Tutin perään itkettiin unille mentäessä ja päiväunet jäikin välistä viikonloppuna, hoidossa on kyllä nukkunut normaalisti. Muuten poika ei kuitenkaan ole yhtään kiukutellut, ollut jopa pirteämpi! Yöllä on herätty pari kertaa itkemään ja on nukahtanut vain jos jompikumpi, minä tai mies, olemme sängyn vierellä. Yksi yö on nukuttu jo ihan kokonaankin. Tänään ei päkkäreitä suostunut nukkumaan omassa sängyssä, mutta autoon kyllä simahti. Voi olla että viikonlopun päiväunille saa heittää hyvästit ellei lähde aina ajelulle..
Täytyy sanoa että aikamoiset kauhukuvat minä kyllä olin kyllä kuvitellut tähän pojalle isoon elämänmuutokseen, mutta todella vähällä ollaan päästy. Saattaa toki jossain vaiheessa tulla kunnon takapakkiakin, mutta hyvin on poika asian ottanut, vaikka eilenkin vielä tutista kyseli ja höpötti. Kuitenkin niin ylpeänä itsestään kun hän on jo niin iso poika! (Ja äiti ylpeänä kun sai viimein tehtyä päätöksen siitä luopumiseen, tai sen seurauksien kantamiseen)
Nyt meillä asuu tutiton ja pirteä pikkumies!
