Marraskuu

Tässä puhelimella räpsittyjä kuvia - sekalaista seurakuntaa.

Jostain syystä tuo marmoritarjotin viehätti ja näyttää kivalta ruokapöydällä. Haaveilen saavani vähän lisääkin jotain marmoria keittiöön joskus.

Eetu odottaa pääsyä iskän työhuoneeseen kattomaan kuormurivideoita.

Eetu 1v10kk mahtuu edelleen äitiyspakkauksen toppikseen :D

Tällainen näky odotti joku aamu, eikä meinannut poikaa saada hereille!

Eetu ja iskä kävivät paloaudon kyydissä.

Helsinginreissun tuliaisina työmiehelle oma porakone, ja on ollut ahkerassa käytössä!

Tein töihin nimipäiväkakun, Snickers-piirakka.

Tuo viimeinen kuva on tältä päivältä. Sain kesällä synttärilahjaksi mieheltä lahjakortin rentoutuskelluntaan Seinäjoen AquaClinic:lle ja tänään sitten köllöttelin tuolla kapselin suolavedessä. Ajantaju hukkui täysin ja ihan kuin olisin jossain avaruudessa seilannut, oli kyllä hyvin pääntyhjentävää! Tuon 50minuuttisen pitäisi vastata kuuden tunnin unia ja auttaa myös mm. iho-ongelmiin :)

Helsinki vol.2

Vihdoin alkaa asiat selkiintyä ja olo parantua. Siitä kuitenkin toisella kerralla lisää. 

Eilen kotiuduin toisilta lähiopetuspäiviltä Helsingistä. Kolme iltaa ehdin shoppailla antoisien koulutuspäivien ohella ja kävin myös elokuvissa. Pikkuisen isompi teatteri kuin täälläpäin :D Oli mukava myös vähän fiilistellä joulua, Kampissa ja Forumilla oli nimittäin hienot jouluvalot jo. Ja joululahjojakin mietin ja katselin. Kuitenkin enää kuukausi aattoon! Nyt muutama kuva reissusta.

Ylläoleva kuva on otettu torstai-illalla, Hobitti-elokuvan lippujono. Liput tulivat myyntiin tänään.

Nyt keskitytään taas perheen kanssa viikonlopun viettoon, jos vaikka pääsisi pian pulkkamäkeen!

Silmät ruudulla

Kuinka sitä välillä nostaa katseensa sieltä ruudusta ja tajuaa kuinka iso osa elämästä kuluu kaikenlaisten elektroniikkalaitteiden haltioimana.

Televisio laitetaan päälle heti kun töistä tullaan. Kännykkä on lähes aina hollilla ja sitä tulee vilkuiltua useasti, aina kun jotain pitää odotella. Ajan tappamista, tyhjän täyttöä. Autossa kuunnellaan radiota, tietokoneella spotifyta (minä tosin en juurikaan). Läppärillä kuluu aika silloin kun poika nukkuu, somessa tai sarjoja katsellen. Töissäkin koko päivä tietokoneella. Myös kamera on hollilla, tosin minulla se on vain kännykässä.

Meillä televisio on yleensä taustahälynä kun ollaan kotona. Itse en ehkä aina laittaisi päälle kun en juuri katsokaan (kun vielä olin kotona pojan kanssa, saattoi kulua koko päivä ilman että avasin koko kapistusta). Nykyään tv sammuu meillä viimeistään puoli yhdeksän, puolisen tuntia ennen kuin poika menee nukkumaan. Samalla sammutellaan osa valoista ja rauhoitutaan. Poika välillä katselee jotain ohjelmia kuten Pikku Kakkosta, mutta ei yleensä jaksa kauaa keskittyä kun on jo muuta mielessä. Lempparipiirretty on Kaapo, jota yhteen aikaan katsottiin iskän kännykästä ruokapöydässä tai tietokoneella.

Kännykkä ja tietokone. Melkein sama asia nykyään :P Minulla läppäri sijaitsee nykyään makuuhuoneessa, enkä olekaan koneella kotona kuin Eetun nukkuessa. Mutta senkin edestä sitten tulee kännykkää räplättyä, facebookia ja whatsupia kiitos aktiivisen äitiryhmän :D Vertaistukea you know ;) Kyllä sitä välillä huomaa viettävänsä liikaa aikaa muissa maailmoissa, kun pitäisi olla läsnä. Oikein ärsyttää kun ei osaa jättää puhelinta rauhaan. Kai se pitäisi jättää johonkin pois käden ulottuvilta, mutta sitten ajattelee että jos joku yrittää tavoitella. Siinähän menee koko idea kännyköiden olemassaolosta, jos et ole joka hetki tavoitettavissa. No eihän se ihan niin ole, mutta mikä on ärsyttävämpää kuin se ettei joku vastaa puhelimeen?

         Eetu on myös viettänyt viime aikoina vähän liikaa aikaa ruudun ääressä. Nimittäin kaivurivideoita katsellen. Viikonloppuna piti päästää suoraan päikkäreiltä 'kaivulilakkoleita' katsomaan. Mikäs parempaa kuin istua iskän sylissä tietokoneella ja katsella kun työkoneet tekevät hommiaan? Ei varmaan paljon mikään, ainakaan tuon ikäisen mielestä :D Ja kännykästähän näkyy ihan yhtä hyvin. Mutta kyllä meillä paljon muutakin ehditään tehdä kuin tuijottaa ruutuja.

Omiin yöuniin ainakin vaikuttaa jos koko päivän tapittaa kirkasta näyttöä. Eilen oli yksi sellainen päivä. Koko päivä töissä tietokoneella, sitten elokuvateatterissa ison ruudun äärellä ja heti kotona taas tietokoneelle odottamaan pojan nukahtamista. Niin ja sitten vielä vähän Walking Deadia ja nukkumaan. Kyllä pyöri silmät päässä  ja uni oli levotonta kun vihdoin nukahdin. Joten kyllähän se lapseenkin vaikuttaa. Mutta meillä ei ainakaan vielä katsomalla katsota ja kun päivään kuuluu muutakin niin vielä ei tiukkoja rajoja ole vedetty; ja mehän sitä kontrolloimme.

Tästäkin aiheesta on jo varmaan reippaasti kirjoituksia. Kai samaan kategoriaan vielä yksi mahtuu :P

Koin vain eilen sellaisen ahaa-elämyksen ja piti päästä tännekin sitä ihmettelemään.

Kunnioitus

Työpaikan kahvihuoneessa oli tänään keskustelua nuorten kiusaamisesta ja kolttosten tekemisestä.  Jäin tästä jotenkin mietteliääksi ja ajattelin purkaa sitä nyt tänne.

Kuulemma ainakin tällä paikkakunnalla on tänä vuonna ollut paljon kiusaamista ja ilkivallan tekoa, enemmän poikien toimesta ja todella fyysistä. Kiusaamisesta siis tiedetään, mutta sille on todella vaikea tehdä mitään. Miksi? No siksi, kun vanhemmat eivät tunnu välittävän tai sanovat "Ei meidän poika mitään tee". Eipä.

Jotain on mennyt vikaan. Missä on toisten ihmisten ja omaisuuden kunnioitus? Itselläni ei olisi nuorena tullut mieleenkään olla niin röyhkeä ja nauraa vanhemmille ihmisille päin naamaa, tai tuhota muiden omaisuutta tahallaan. No en toki luonteeltanikaan ollut mikään riehuja, mutta kyllä minä olen aina kunnioittanut muita ihmisiä. Toivottavasti osaan myös omasta pojastani kasvattaa toisia kunnioittavan ihmisen. Kyllähän niitä rajoja kokeillaan ja opetellaan mikä on sallittua mikä ei, mutta se menee jo liiallisuuksiin että tietoisesti ja törkeästi mennään rajojen yli. Tässä vaiheessa viimeistään vanhempien tulee herätä ja puuttua asiaan. Mutta jos he eivät välitä, miksi nuorikaan välittäisi? Kotoahan ne käyttäytymismallit vahvasti tulevat. 

Tuskin kovinkaan monen nuoren perheessä kuitenkaan tahallaan 'opetetaan' lapsesta huonotapainen? Se voi olla myös tiedostamatonta. Ja lapsi saa toki vaikutteita myös muualta kuin pelkästään vanhemmiltaan. On myös muita syitä miksi nuoret toimivat niinkuin toimivat, sellaisia mitkä eivät vanhemmista riipu. Mutta jos asiat tuodaan päin naamaa eikä niitä silti hyväksytä, eikä tehdä mitään? Ei hyvä ollenkaan. Hiljaisuus on myöntymisen merkki...?

Ei ole olemassa täydellisiä vanhempia, mutta rakastavat ja välittävät sellaiset kuuluisi jokaisella lapsella ja nuorella olla. Sillä päästään jo pitkälle. Nuoren ei tarvitsisi hakea sitä huomiota niin rajuilla keinoilla. Ja kiusaaminenhan jättää syvät arvet kiusattuihin, voisitko sinä pitää sellaisen asian omatunnollasi? Jos itse olet neuvoton murrosikäisen nuoresi kanssa, luulisin että apua saa varmasti jostain kun vain pyytää.

Vai ovatko ihmiset nykypäivänä niin keskittyneitä omaan napaansa, etteivät välitä edes lapsistaan?

Välitä mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän.

Pienten lasten kanssa on välillä vaikea vetää rajaa. Mihin kannattaa puuttua ja minkä kannattaa antaa mennä ohi korvien. Ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, että olen välillä ihan hakoteillä pojan kanssa kun nyt jo testailee rajojaan. Olen kyllä aika lepsu monissa asioissa, mutta en silti hyväksy esimerkiksi toisen satuttamista tai tavaroiden rikkomista. Sellaisten perusasioiden pitäisi sisältyä jokaisen kasvatukseen,

No, kukin voi tehdä vain oman osansa ja toivonkin että jokainen miettisi ja puuttuisi asioihin ajoissa. Kannetaan kortemme kekoon :)

googlesta poimittu