sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kaikenmaailman rättejä

Elokuun viimeinen päivä, nyt jo!  
No, Jos totta puhutaan, niin olen ihan tyytyväinen että vuodenaika taas vaihtuu. Saa kaivaa kaapista lämpöisempää päälle ja muutenkin, vaihtelu virkistää :)

Myös pieni järjestyskärpänen iski ja päätinkin kertaheitolla päästä eroon kaikista isoiksi jääneistä vaatteista. Ja niistä kymmenen vuotta vanhoista liian pienistä, mitä en enää päälleni laita vaikka mahtuisikin.


Muutama pussillinen lähti kierrätykseen ehjiä ja puhtaita vaatteita. :) Myyntiin meni myös paljon vaatteita, osa kuitenkin vain muutaman kerran käytettyjä.


Nyt vaatekaappi tuntuu ammottavan tyhjyyttään, ei sinne juuri mitään jäänyt! :D Yläkulmassa on kaikki äitiysvaatteet vielä jemmassa, niitä en jaksa ruveta uusia ostelemaan sitten joskus kun sen aika taas on.


Ja tietenkin piti sitten heti käydä vähän kaupoilta hakemassa täydennystä kaappiin. ;) Kuva kyllä vähän vääristää värejä, farkut on ruosteenpunaiset ja paidat tummanvioletit/punaiseen vivahtavat. Ruosteenpunainen on uusi väri mihin vaatteissa tykästyin! Ja tuo violetti on aika ylläri myös, mutta siinäkään en kaikista sävyistä tykkää. Mustia paitoja etsin tuloksetta noiden farkkujen kaveriksi. Ja ihana pehmeä ja lämmin kaulahuivi jäi vielä kauppaan, koska en kuolemaksenikaan muistanut, minkävärinen talvitakki minulla on :D Miten voikin niin helposti unohtaa. Tai no, nythän on kyllä kyse minusta.

Isojen vaatteiden hävittäminen oli yksi osa elämänmuutoksen prosessia. Vanhaan ei enää palata. 

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Väsymystä, lepoa ja uusia tavoitteita

Moi. On taas päivät vierähtänyt niin nopeasti ohi jottei ole blogiakaan ehtinyt miettiä. Juhannuksesta lähtien on ollut hirveästi menoa ja tekemistä joka viikonlopulle. Viimeisimpänä vietettiin isän viiskymppisiä ja nyt vihdoin alkavat viikonloput näyttää taas vapailta :)

Eetulle kuuluu hyvää! Viisi viikkoa oli kotona ja nyt on palattu hoitoon ja arkeen. Hoidossa ei enää aamuisin edes kiehnätä äidin sylissä vaan riennetään suoraan leikkeihin, reipas poika <3 Hampaita pukkaa ja uhmaakin alkaa näkyä. Kyllä meilläkin osataan kiukutella jos ei kaikki mene niinkuin haluaisi. Kirjat ja autot ovat tällä hetkellä kovassa suosiossa. vähän kurjempi juttu on se, että hoidosta ilmoitettiin tänää pojan olevan kuumeessa ja rassu olikin ihan raato ja maattiin sitten melkein koko ilta sohvalla huilaamassa. Loppuviikkokin otetaan rennosti :) Tämä on nyt ensimmäinen kerta kun olen poissa töistä Eetun sairastamisen takia, tästäkö se nyt alkaa sitten?

Lukuhetki omassa huoneessa

ISOA mäkeä kiivetään, jännää!

Karviaisvarkaissa

Itselläni on ollut vähän väsymystä ilmassa. Vauhdikas kesä on vaatinut veronsa, eivätkä työkiireet ole helpottaneet asiaa. Olenkin viime aikoina yrittänyt lepäillä ja ottaa rennosti. tällä viikolla olen jättänyt dieetin ja kovan treenin taka-alalle ja nauttinut olostani. Eilen kävin salin sijaan pitkästä aikaa uimassa :) Menossa on myös Yleisliike-haaste ja tämän päivän 34 toistoa vielä odottavat, huuh :D Lepäily tulee tarpeeseen, sillä ensi viikolla mennään taas ja lujaa! Liityin Fitfarmin Lite In Shape nettivalmennukseen ja maanantaista lähtien seuraavat 10 vkoa tulevat olemaan treenintäyteisiä! Paino on tiputettu ja nyt on aika tivistymisen, katsotaan kuinka käy.

Tuskatorstain kahvakuulailun jäljet

Haha, hyvällä kuvakulmalla on helppo huijata :P
Tosiaan isän juhlat olivat viime viikonloppuna ja ne alkoivat viikinkipeijaisilla. Mökillä rennosti loppuilta, oli kyllä kiva ilta ja sankarikin taisi olla tyytyväinen :)

Kati The Viikinki

Eetu The Viikinki
Aah mä rakastuin tuohon Eetun huppariin, se on niiiin hieno! Pomp DeLuxen alesta hommattu, samoin kuin alla oleva t-paita.

Mun miehet <3

Kakku!

Oikein luvan kanssa sai kurata. Miten herra löysikin isosta pihasta niin pienen lätäkön
ja sai näin ison sotkun aikaan :D
Minulla alkaa myös ensi kuussa opiskelut työn ohessa, joten tekemistä riittää taas hyvän aikaa. Jaksamista varmasti koetellaan, mutta tahtoa löytyy :) Toki pitää muistaa mitkä asiat ovat tärkeysjärjestyksessä edellä ja sen mukaan mennään. Hyvää syksynalkua!

perjantai 15. elokuuta 2014

Puhu, mieti, muutu, rakasta.

On jo kauan pistänyt vihaksi yksi asia. Nimittäin se, kuinka helposti pienten lasten vanhemmat eroavat. Ja kuka joutuu kärsimään? Lapsi. On toki paljon sellaisia, joiden ero hoidetaan siististi ja sovussa. On myös paljon hyviä syitä miksi erota ja syitä mitkä ovat olleet olemassa jo ennen lapsia. Ja jos kumpikaan ei ole valmis panostamaan, ei suhdetta voi saada uudestaan toimimaan. MUTTA, minä tarkoitankin niitä, jotka raskaan vauva-arjen väsyttämänä antavat sen vaikuttaa parisuhteeseen niin, että se johtaa eroon. 

Ensimmäinen vuosi lapsen kanssa ja jopa toinen ja kolmaskin voivat olla todella raskaita. Lapsi vie kaiken energian eikä sitä tahdo riittää muuhun. Väsyneenä on herkempi, ärtyisämpi, eikä osaa ajatella niin selkeästi. Se johtaa riitoihin. Etäännytään toisistaan. Kun vauva syntyy, kaikkien pitää totutella uuteen arkeen ja todelliseen elämänmullistukseen. Eihän niin isoa muutosta voi ohittaa olankohautuksella. Joku sanoi, että se on ikään kuin uusi murrosikä, jossa kapinoidaan. Mutta kapina kohdistuu vanhempien sijaan puolisoon. Minusta se oli hyvin kuvailtu. 

Itsekin nimittäin samojen asioiden kanssa kamppailin. Elin vauvakuplassa, poika imi kaiken energian. Unohdin itseni, mieheni ja läheiseni. Onneksi joku viisas sanoi minulle: vauvavuotena ei saa erota. Siitä pidin kiinni, vaikka synkimpinä hetkinä teki mieli pakata kimpsut&kampsut ja paeta. Allekirjoitan tuon neuvon siis ihan täysin. Arki helpottaa kyllä ajan kanssa. 

Mitä se kertoo, jos luovutetaan liian helpolla? Välinpitämättömyys on pahin mitä toiselle voi tehdä. Jos luovutetaan heti ensimmäisen ison riidan kohdalla, ei suhteesta voi ikinä tulla mitään. Naimisissakin ollaan niin myötä- kuin VASTOINkäymisissä. Kun on vaikeaa, tehdään asialle jotain, eikä luovuteta ja lähdetä pakoon. Sehän se on helpointa. Vaikeampaa on jäädä ja työstää suhde kuntoon, mahdollisesti muuttaa itseään ja ajattelutapojaan. PUHUA, kommunikoida kumppanin kanssa. Tässä on kaikilla varmasti opettelemista ihan jatkuvasti, niin myös meillä. Ja mitä pidempi yhteinen historia, sitä vaikeampi on muuttaa omia tapojaan toimia ja ajatella.

Ihmiset muuttuvat ja kuten jostakin artikkelista luin, kumppanin on vain päätettävä rakastaa puolisoa myös silloin kun hän ei enää ole sama ihminen kuin suhteen alussa. Ei kukaan pysy samanlaisena läpi elämän. Rakastaminenhan on päätös. Päätös, joka vaatii paljon töitä, eikä opetteleminen ikinä lopu, kuten olen itsekin saanut huomata.

Yksi asiaan vaikuttava tekijä on se, kun ihmiset kiirehtivät liikaa, etenevät liian nopeasti. Seurustellaan hetken, muutetaan yhteen ja kas, ollaankin raskaana. Kunnon vankkaa parisuhdetta ei ole ehtinyt edes muotoutua vielä kun lapsi jo syntyy ja vie kaiken huomion. Minusta olisi parempi, että sitä yhteistä arkea ehditään elää edes pari vuotta ennen lasta. Kyllähän tällainen tahti joillakin toimii, mutta luulen että nekin ovat loppujen lopuksi aika harvassa. Minä ainakin olen tyytyväinen, että ehdimme nauttia kaksistaan monista vuosista, ennen kuin olimme valmiita saamaan lapsia ja siirtämään fokuksemme eri asioihin kuin ennen.

Älkää siis antako periksi liian helpolla. Muistakaa mikä on tärkeintä, ja ajatelkaa ennen kuin toimitte. analysoikaa itseänne ja elämäntilannetta. aina ei syy ole siinä toisessa ja joskus vain elämäntilanne on vaikea ilman kummankaan syytä. Muistutan, että en ole sitä mieltä että kaikki pienten lasten eronneet vanhemmat olisivat tehneet väärin erotessaan. Olen sitä mieltä, että ei saa tehdä hätiköityjä päätöksiä. Jos tuntuu että olet kaikkesi antanut, toinen ei halua panostaa, eikä mikään auta, on varmasti parempi erota. Mutta jos kummassakin itää halu saada suhde toimimaan, on se edelleen täysin mahdollista. Kysymys kuuluu, kuinka paljon olet valmis näkemään vaivaa suhteen ja perheen eteen? Kuten joku minuakin muistutti, suhteessa voi olla pitkiäkin apaattisia aikoja, mutta silti sen voi saada uudelleen kukoistamaan. Täytyy vain mennä itseensä ja miettiä. Ja puhua, sanoa asioita ääneen, KUUNNELLA. Kun toinen ei ole mikään ajatustenlukija.

Ugh, olen puhunut. :D

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Vihdoin - uusi nimi

No niin, vanha nimi on häädetty romukoppaan ja unholaan (bannerin tekijä olikin nopeampi kuin kuvittelin :P). Vanha nimi häiritsikin minua suuresti viime viikkoina, kun ei vaan iskenyt enää yhtään. 

Nyt siis uudistunut ulkoasu ja paljon parempi nimi :) Vanha osoite säilyy kuitenkin, sitä en viitsi muuttaa, ettei vanhat tekstit katoa. Bannerin kuvasta kiitos Satulle <3 Ja huippiksille kiitos nimenvalinta-avusta! 

No - mitäs tykkäätte?

Tarjoushaukka Kati

Tein niin hyvän löydön että pakko tehdä oikein oma postaus sille! :D

Salilta lähtiessäni huomasin Kesportin pihassa alemyyntiteltan ja ajattelin käydä pikaisesti vilkaisemassa. Ja mitä löysinkään??? No nämä!!





En tiedä onko nämä nyt ne muotiAirMaxit vai ei -ihan sama-, mutta uudet treenikengät 30e, wippii! Joskus voi paska päivä muuttua hyväksi pienestäkin :) Oli muuten hyvät jalkaan. Jaksaa taas treenata paremmin :P Materialisti-Kati täällä hei!

Ps. Blogin uusi nimi päätetty, ja vaihdetaan kunhan uusi banneri valmistuu. :)

torstai 7. elokuuta 2014

Juoksuaskel

Olen aina inhonnut juoksemista. Tai ainakin koulun liikuntatunneilla ja siitä eteenpäin ylipäänsä. Saattaa kyllä olla, että olen vain ollut kateellinen niille, jotka sitä harrastivat. Kai olen aina vähän haaveillut siitä, että jaksaisin joskus juosta, enemmänkin kuin 100 metriä olematta kuoleman kielissä. Ja siis ihan tosissaan olen kyllä ollut niin huonossa kunnossa että se satametriäkin laittoi mukavasti sykettä kahteensataan ja keuhkot tuleen. 

Olen aina ajatellut etten vain osaa juosta oikein, ja siksi asia on ehkä jäänyt - tekosyiden varjolla. Eikä minulla kyllä ole juuri kiinnostusta ollut. Miksi jotkut tykkää muka hengästyä ja saada jalkansa kipeiksi? 
No siksi.



Viikko sitten, viime perjantaina sain inspiraation ja lähdin kymmeneltä illalla koittamaan, jaksanko juosta ja kuinka pitkälti. Nooh, eihän sitä ihan juoksuksi voi sanoa, hölkkäystähän se oli paria spurttia lukuunottamatta. Mutta kuitenkin, itselleni sekin oli ensimmäinen kerta ikinä! Hölkkäsin sellaisen kolmisen kilometriä ja kyllä, siinä tuli hiki ja hengästyi ja jalatkin vähän kipeytyi, mutta vitsit mikä fiilis! Olin niiiin ylpeä itsestäni lenkin jälkeen. MINÄ JAKSOIN juosta! Taas yksi henkinen voitto pitenevään "Voin olla ylpeä itsestäni" -listaan. Ja tottakai kun kerran innostuu niin koukussa ollaan. Tosin en ole vielä ehtinyt uudestaan lenkille, kun puolisko kuluttaa iltansa jalkapallon parissa, mutta eipä se haittaa, kyllä minä vielä ehdin :)

Salilla olen alkanut nyt myös lämmitellä juoksumatolla juosten, ennen kävelin. Tänään hölkkäsin vielä jalkatreenin päällekin kun se vaan oli niin kivaa :D Katsotaan pysyykö innostus ja kehittyykö vauhti ja tyyli. Pidän juoksemisen luultavasti sellaisena sivuharrastuksena, en vielä ainakaan laita mitään tavoitteita sen suhteen. Mutta tiedän mitä teen seuraavan kerran kun savu nousee kunnolla korvista ;)

Tätäkin olen jo hehkuttanut kaikille, mutta!! :D

lauantai 2. elokuuta 2014

Pieni Iso Poika

Meidän jo niin iso, mutta silti pikkuruinen mies <3 Ikää pian 1v 7kk!

Eetu on kehittynyt ihan huimasti tässä kesän aikana! En nyt yhtäkkiä bongannut mitään postausta Eetun kehityksestä viime aikoina, varmaan olen kertoillut enemmänkin uusista jutuista siellä täällä. Tässä siis vähän paremmin tietoa meidän pojasta tällä hetkellä :)

Liikkuminen Siitä päivästä kun mittariin tuli 1v 4kk, on poika vaan kävellyt ja konttailut jäi heti pois. Otettiin varman päälle ja lähdettiin vasta kun homma oli hanskassa :) Ihan hiljan Eetu alkoi myös kiipeilemään (emännänjatkoa ylös asti!) ja kulkemaan portaita. Aika huteraa on meno ja aika helposti vielä kupsahdetaan, josta seuraa aina säikähdys ja parku. No, pikkuhiljaa on meidän herran motto. Motoriikka ei siis ihan vahvin laji ole, mutta eteenpäin pääsee ja se riittää vallan mainiosti.


Puhuminen Tämä onkin sitten herran vahvin laji. Puhetta tulee koko ajan taukoamatta ja lähes poikkeuksetta sen myös ymmärtää. Sanoja tulee jo ihan valtavasti, olen lakannut laskemasta ajat sitten. Kahden ja jopa kolmen sanan lauseita tulee koko ajan enemmän. Yksittäisistä sanoista osaa jo nelitavuisia ainakin. Toistaa sanoja perässä, joten täytyy olla tarkkana mitä herran kuullen suustaan päästää! :D Eetu myös ymmärtää todella hyvin puhetta ja osaa ilmaista tarpeensa ja mielipiteensä.



Syöminen Eetu on nyt viikon kaksi harjoitellut vihdoin syömään itse lusikalla. Ihan hyvin sujuukin, mutta suurin osa menee vielä sormilla suuhun, tai jonnekin muualle kuten lattialle, pöydälle, housuille jne.. Aiemmin ei ole poikaa kiinnostanut itse syöminen, joten odotettiin kunnes hän itse oli valmis. Nyt kun on ollut paljon helteitä, Eetu myös vihdoin on alkanut juomaan enemmän, jee! Tosin häntä vielä juotetaan, nokkiksesta tai lasista. Yritin saada itse juomaan muttei ainakaan vielä ole oikein hokannut kunnolla. Ruokahalua herralla on vaihtelevasti. Joskus menee iso satsi ja joskus vain maistellaan. 




Nukkuminen Eetu on jo kauan nukkunut yöt läpeensä, harvoja poikkeuksia (hampaiden tuloa) lukuunottamatta. Unta riittää yleensä vähintään 11h yössä ja päiväunia nukutaan parisen tuntia. Eetuhan on nukkunut omassa huoneessa 5kk ikäisestä ja ihan yksin nukahtaa. Illalla rauhoitutaan hetken sylissä ja luetaan iltasatu. Sitten viedään sänkyyn ja aikansa höpöteltyään sammuu. Tutti on unilla edelleen käytössä eikä pinnasängystä ole vielä kiire päästä eroon. Eetu nukkuu yöunia noin 21-8.30 ja päiväunia 13-15.




Leikit Tällä hetkellä Eetun lempileikki/-lelu on isänsä tekemä puinen auto, jolla saa pihalla ajella. Autot, traktorit ja mopot yleensäkin kiinnostavat, ihan yleisesti kaikki vempaimet ja masiinat. Kokkailuleikit olivat kauan suosiossa, nyt ne ovat ehkä jääneet vähemmälle. Parhaiten hän ehkä viihtyy ihan peruskotitöiden parissa. Autonpesua, pihahommia, ruuantekoa, imuroimista jne. Hän on kovin avulias mies :) 




Luonne Voivoi.. Äitiinsä tullut aika pitkälti, raukkaparka. Kärsimätön kuin mikä, jos ei heti onnistu niin parku pääsee ja tavarat lentää :D Eetu on myös ujohko ja aika herkkis. Mutta aika velmu tapaus, huumorintajua kyllä löytyy ja silmät vilkkuen tehdään jäynää. Kassatädit osataan hurmata helposti. Eetu viihtyy paremmin aikuisten kuin lasten seurassa. Eetu on nykyään vallan mainiota seuraa kun kommunikointi onnistu helposti ja hassuttelua harrastetaan koko ajan. Mieltä osoitetaan aika ajoin, mutta mitään hirveitä raivokohtauksia ei ole näkynyt, ainakaan vielä. Eetu on hyvä sopeutumaan uusiin paikkoihin.


Herran mitat 1,5v neuvolassa olivat 9050g ja 76cm. Meidän mini :) Häneltä löytyy tällä hetkellä 9 hammasta, uusimpana vielä ulos puskeva poskihammas. Hoidossahan hän oli jo kesäkuun, nyt takana lomaviikot iskän kanssa ja vielä ensi viikko ennen hoitoon paluuta. Hoidossa poika viihtyy, nukkuu ja syö hyvin. Pottailua ei ole vielä harrastettu, vaikkakin nyt pikkuhiljaa alkaa potta poikaa kiinnostamaan. Ehkä se olis sitten ens kesän projetki, jos ei aiemmin tunnu hyvältä. Mitähän muuta? Eetulla on ympärillä paljon ihania, rakastavia ihmisiä ja se on valtava rikkaus. <3