Salikaipuu

Pakko kai pitkästä aikaa jotain kuulumisia kirjoitella omasta elämänmuutosprojektistani.

Eilen

Noh, eipä siinä ole paljon kirjoiteltavaa, koska koko projekti on ollut jonkinasteisessa horros-tilassa jo pari kuukautta. Olen käynyt viimeksi salilla 27.10 ja sitä ennenkin oli kuukauden tauko. Ruokavalio on ollut pääosin sellainen 'syön mitä huvittaa', mutta toki olen huomannut että jotain hyviä ruokailutottumuksia on kesästä jäänyt. Syitä taukoon on monia ja osa on minusta riippumattomia. Yksi iso syy oli varmaan se, etten vaan pysty(nyt) uskomaan että voisin onnistua ja saavuttaa tavoitteeni. Sitten ruokavalio ja sali alkoi tökkiä ja sain tarpeekseni. Ajattelin että joko kunnolla tai ei ollenkaan. Kai se syysväsymyskin otti vallan. Olen kyllä isosti pettynyt itseeni, mutta samalla tiedän, että tauko tuli tarpeeseen. 

Salikaipuu on välillä välähdellyt mielessä ja oma turvonnut olo inhottaa. Tuntuu että näytän nyt ihan samalta kuin koko projektin alussa, vaikka kiloja ei ole tullut takaisin kuin 1(-2), mutta liikkumattomuus ja turvotus tuo senttejä takaisin kroppaan. En koe, että minun olisi enää pakko laihduttaa (vaikkakin saatan ehkä sen 5 kiloa vielä jossain vaiheessa puristaa kun pääsen vauhtiin), mutta haluan takaisin sen sporttisen ja timmimmän mimmin. 

   Niinpä eilen kävin lataamassa salikorttiini muutaman käyntikerran. Ajattelin nyt joulunaikaan pikkuhiljaa aloittaa taas käymään ja kuulostella miten kroppani reagoi treeniin. Ja ruokavaliotakin on sen verran tarkistettu, että karkkipäivä on vain kerran viikossa ja päivän 5 ateriaa ovat suurinpiirtein lautasmallin mukaisia. Hiilarit ja sokeri on edelleen heikkous, tuntuu vaikealta keksiä syömistä mikä ei noita sisältäisi. Maitorahkat ovat vielä kaupan hyllyllä, ällöttää pelkkä ajatuskin. Skyr-rahkoja olen nyt syönyt, vaikka ne eivät ihan paras vaihtoehto olekaan.

Sokeriaddiktio on todellista. Sitä ei edes huomaakaan kuinka se vie sinua mennessään, katala otus Ja siitä on pirun vaikea päästä irti, koska makeanhimo äityy välillä niin valtavaksi. Parasta on siis aloittaa karkkilakko ja minulla varmaan toimisi parhaiten ihan totaalinen herkkulakko, mutta vielä en siihen pysty. Loppuvuoden pyhien jälkeen (joo, tähän on tosi monta hyvää tekosyytä) tiukennan taas lisää. Olen vain todennut, en minun pitää edetä t-o-d-e-l-l-a h-i-t-a-a-s-t-i, että pääkin pysyisi perässä.

Olen tauon aikana toitottanut itselleni, että minä EN HALUA palata takaisin entiseen, ja se ajatus onneksi vaikuttaa positiivisesti arjessa. En ole siis totaaliluovuttanut (vaikka siltä välillä tuntuu), vaan kerään lisää motivaatiota ja uskoa itseeni. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä kuuntelemaan Fitfarmin luentoa ja sieltä uskon saavani taas hyvää buustia jatkoon. Kyllä se urheilullinen ja hyväkuntoinen Kati sieltä taas löytyy kun tarpeeksi kaivellaan!

I want that back!