torstai 30. toukokuuta 2013

The SohvanNurkka

Tässä se on: paikka jossa tuherran blogitekstejäni; paikka jossa vietän päivästä monen monta hetkeä; paikka josta saan yhteyden moneen ihmiseen ja paikka jota ilman olisin hukassa, lepopaikka.



Huomaat varmasti harson sohvan käsinojalla, niitä löytyykin monta ympäri taloa. Pian 5kk vanha poikani usein istuskelee sylissäni tässä ja katselee kun surffailen netissä. Hänen mielestään se on tylsää - ja ollut siksikin hyvä nukutuskeino viime aikoina. Lisäksi kannettavan reunan alta pilkistää pankkitunnukset. Täytyy myöntää, että netin kautta on liian helppo shoppailla ja viime aikoina onkin tullut käytettyä tunnuksia ahkerasti, lähinnä Facebookin kirppisten löytöihin, pojalle vaatteita tietenkin!

Mieheni sanoo että sohvaan on jo painunut muotoiseni kuoppa. Noh, en myönnä mitään :D

p.s. Ei nyt oikein onnistunut vielä tuo kuvanmuokkaus, pahoittelen.
Posted by Picasa

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Uuden opettelua ja keksimisen vaikeutta

Mieheni asensi minulle tänään helpon ja yksinkertaisen -minun tasolleni sopivan- kuvankäsittelyohjelman, jota täytyy kai nyt opetella käyttämään. Olen ihan surkea ottamaan kuvia, mutta ehkä pienellä ehostuksella niistä tulisi edes sen verran siedettäviä että kehtaan tänne laittaa :) Kameran akku siis laturiin ja kuvia ottamaan!

Olen tänään yrittänyt miettiä hyvää uutta postausta, mutta kaikki ideat menee kuitenkin romukoppaan aina jostain syystä :D Kommentoi siis tähän joku hyvä postausehdotus, mistä haluaisit minun kirjoittavan tai vaikka laittavan kuvia. Kysymyksiäkin saa esittää, vastaan mielelläni!


maanantai 27. toukokuuta 2013

Kohti terveellisempää elämää

Viisi viikkoa sitten päätimme mieheni kanssa tehdä pientä elämäntaparemonttia. Ennen joka kauppareissulla ostoskori täyttyi sipseistä, karkista ja rasvaisista sekä epäterveellisistä ruuista, noutoruokiin sorruttiin parikin kertaa viikossa. Nykyään kaupasta mukaan tarttuu enemmän kasviksia, vihanneksia ja uusia makuja. Ensimmäinen ja pitkälti toinen viikko mentiin netistä löytyneillä terveellisillä resepteillä ja nykyään mieheni osaa loihtia terveellisiä kasvispainotteisia ruokia ihan omasta päästäänkin, minä en. ;)
 
 Liikuntaa on myös lisätty ja lenkille tuleekin lähdettyä 2-3 kertaa viikossa. Äitikin saa omaa aikaa kun vauva nukkuu vaunulenkin ajan tyytyväisenä (voisi kyllä jatkaa unta vielä hetken kotiterassillakin). Motivaattorina toimii edellisen seikan lisäksi myös ihanat keväiset ja jo kesäisetkin ilmat. Haluaisin kuitenkin nyt aloittaa uuden liikuntamuodon pelkkien samaa rataa kulkevien vaunulenkkien lisäksi. Uimisesta olen aina pitänyt ja luultavasti suuntaankin uimahallille jonain iltana kunhan maltan jättää pojan hetkeksi isänsä hoivaan. :P Kerran viikossa uinti ja siihen ne 2-3 vaunulenkkiä, kuulostaa sellaiselle mistä minäkin voisin vielä suoriutua. Haaveena olisi vielä jossain vaiheessa käydä salilla, mutta olen todennut, että hiljaa hyvä tulee. Yksi asia siis kerrallaan. :)

   Viiden viikon jälkeen puntarikin näyttää jo kolme kiloa vähemmän, hyvä minä! Koska edelleen imetän, tarkoitukseni ei ole ollut laihduttaa. Kilot ovat lähteneen kuin itsestään ja sehän on pelkästään positiivista! Raskauskiloista ei olekaan enää mitään jäljellä ja siitä olen erityisen ylpeä.

Se täytyy sanoa että koko elämäntaparemontista ei olisi tullut yhtään mitään jos emme olisi yhdessä tähän ruvenneet, mieheni erityisen päättäväisenä. Itse olen välillä lipsunut syömisen suhteen ja jos minä olisin keittämisestä vastuussa niin söisimme varmaan edelleen perus makaronia ja jauhelihakastiketta :D Alku oli hankalin kun täytyi etsiä oikeanlaisia ruokia ja nähdä kunnolla vaivaa miettimällä mitä kannattaisi syödä. Muuten tämä onkin ollut yllättävän helppoa, ja palkitsevaa! Täytyy vain muistaa ettei ole liian tiukka itselleen eikä yritä mahdotonta, mekin esimerkiksi voimme kylässä syödä kahvipöydän antimia hyvällä omallatunnolla koska kotona jatketaan taas terveellistä linjaa. Lenkkiseura on siis enemmän kuin tervetullutta!

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Minäkin kun kaikki muutkin!


Perustinpas sitten oman blogin, yksi miljoonien joukossa :)

Ensin ajattelin että minä en mitään blogia perusta, koska a) en ikinä halua innostua asioista, jotka ovat liian suuressa suosiossa ja b) kukaan ei kuitenkaan jaksa lukea tylsää blogiani, johon en varmaan edes keksi mitään kirjoitettavaa (tai vaihtoehtoisesti kirjoitan 5 uutta postausta joka päivä).
   Kuitenkin kun miehelle valitin joku päivä että haluaisin jonkun uuden ajanvietteen/harrastuksen, tajusin että tämä on se mitä haluaisin tehdä. En ole erityisen urheilullinen, enkä tykkää käsitöistä. Kirjoittamisesta tykkään ja luen itsekin paljon, joten blogi oli loppujen lopuksi helppo päätös, melkein itsestäänselvyys! Tietenkin asiaan vaikuttaa tuo pieni mies jota kotona hoidan, blogia on helppo päivitellä täältä kotoa, SohvanNurkasta, joka on yksi lempipaikkojani ;)

Lukekaa tai älkää, komemntoida saa ja palautetta toivotaan. Tästä se lähtee!